Keuhkotoiminnan

Keuhkotoiminta viittaa keuhkojen kykyyn huolehtia ilmanvaihdosta, kaasujen vaihtamisesta ja hengityksen säätelystä. Se kattaa ilman virtauksen keuhkoihin ja ulos, kaasujen siirtymisen alveoleista verenkiertoon sekä keuhkojen tilavuudet ja veren happi- sekä hiilidioksiditasot. Keuhkotoimintaan vaikuttavat hengityslihasten toiminta, keuhkoputkien vastus sekä keuhkojen kudoksen tilavuudet ja kimmoisuus.

Tutkimus ja mittaukset

Keuhkotoiminnan arvioimiseksi käytetään useita mittausmenetelmiä. Spirometria mittaa ilmavirtauksen nopeutta ja tilavuuksia, kuten FEV1 (hengitysilmavirta 1 sekunnin aikana) ja FVC (kokonaispuhallotila), sekä näiden suhteen. Keuhkojen tilavuudet voidaan arvioida pletysmografialla, jolloin saadaan TLC (kokonaiskeuhkotila) ja RV (jäännöstila). Diffuusiokapasiteetti CO-määrityksellä (DLCO) kertoo kaasujen diffuutiosta keuhkoista verenkiertoon. Veren happi- ja hiilidioksidipitoisuuksia voidaan arvioida veriplasman tai valtimoveren kaasujen avulla (PaO2, PaCO2). Suorituskyvyn ja kestävyyden arvioinnissa käytetään myös kestävyyskokeita (CPET).

Tulkinta ja viitearvot

Viitearvot perustuvat ikään, sukupuoleen, pituuteen ja etniseen taustaan, usein GLI:n tai vastaavien kaavojen mukaan. Tulkinnassa erotetaan normaalit, obstruktiiviset ja restriktiiviset kuviot. Obstruktiivisessa tilassa FEV1/FVC-suhde on matalampi kuin normaali; restriktiivisessä tilassa TLC on usein alhaisempi. Reversibiliteetin tutkiminen käyttämällä bronkodilataattoria voi auttaa erottamaan astman ja COPD:n.

Käytännön merkitys

Keuhkotoiminnan arviointi on keskeinen osa diagnoosia, hoidon seurannan ja kirurgisen riskin arvioinnin kannalta. Se ohjaa hoitostrategioita, kuten inhaloitavien lääkkeiden tarvetta, ja huomioi potilaan suorituskykyä eri tilanteissa.