Keuhkojen

Keuhkot ovat parillinen hengityselin, jonka päätehtävänä on kaasujen vaihtaminen ilman ja veren välillä. Hapenkulku ja hiilidioksidin poisto tapahtuvat keuhkorakkuloissa (alveoleissa), joissa ilman ja veren välinen diffuusio on tehokasta. Hengitys toteutuu ilman sisään- ja uloshengityksen avulla pallean sekä kylkiluulihasten liikkeiden ansiosta.

Oikea keuhko on suurempi ja siinä on kolme lohkoa; vasen keuhko on pienempi ja siinä on kaksi lohkoa, mikä johtuu sydämen tilasta vasemmalla. Keuhkojen sisäinen rakenne koostuu keuhkoputkien haaroittuvasta ilmatiehyestä, alveoleista ja runsaista verisuonista. Keuhkoputkisto jakautuu yhä pienempiin ilmatiehyisiin, joita reunustavat keuhkorakkulat.

Keuhkoja ympäröi keuhkopussi (pleura), jonka viseraalinen pleura peittelee keuhkoja ja jonka parietaalinen pleura rajaa rintakehän sisäpinnan. Pleuraontelo on pieni nesteen täyttämä tila, joka vähentää kitkaa hengityksen aikana.

Ventilaatio perustuu pallean ja kylkiluulihasten liikkeisiin, jotka laajentavat rintakehää. Tämä aiheuttaa keuhkoihin alipaineen ja ilman virtaamisen sisään sekä uloshengityksen palautumisen. Alveoleissa tapahtuu kaasujen diffuusio: happea siirtyy vereen ja hiilidioksidia poistuu keuhkoista.

Yleisimmät keuhkojen sairaudet ovat astma, COPD (krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus), keuhkokuume, keuhkosyöpä ja keuhkofibroosi. Riskitekijöitä ovat tupakointi, ilman epäpuhtaudet sekä infektiot. Diagnoosiin käytetään röntgen- tai CT-kuvantaa, spirometria sekä diffuusiokapasiteettitestiä. Hoitoon kuuluu tupakoinnin lopettaminen, bronkodilataattorit, inhaloitavat kortikosteroidit sekä hapen annostelu ja joissain tapauksissa kirurginen hoito.