Keräysjärjestelmien

Keräysjärjestelmien käsite kattaa järjestelmät, joiden tarkoituksena on kerätä käytettyjä materiaaleja ja esineitä kiertotalouden edistämiseksi. Ne kattavat erilliset materiaalivirrat kuten paperi, kartonki, lasi, metalli, muovi, biojäte sekä elektroniikka ja vaaralliset jätteet, sekä eriasteisina kodin-, kerrostalon- ja organisaatioiden keräystoiminnoina.

Järjestelmät voivat olla julkisesti järjestettyjä, yksityisesti järjestettyjä tai näiden yhdistelmiä. Suomessa keräyksen järjestämisessä on sekä kuntien jätehuoltopalvelut että tuottajavastuujärjestöt, jotka vastaavat tietyistä jätteenkäsittelyn vastuullisuusvaatimuksista. Lainsäädäntö perustuu EU:n jätesäädöksiin sekä kansalliseen jätelainsäädäntöön ja asetettuihin kierrätystavoitteisiin.

Pääelementtejä ovat koti- tai kerrostalokeräysastiat ja -pisteet, kierrätyspisteet, sekä keräysautot, joilla jätteet siirretään lajittelutiloihin. Lajittelu – sekä esikäsittelylaitokset ja kierrätyslaitokset – mahdollistavat materiaalien uudelleenkäytön ja hyödyntämisen. Keräysjärjestelmiä kehitetään lisäksi digitaalisilla ratkaisuilla, tilastoinnilla ja palautteen keräämisellä.

Järjestelmien tavoitteena on pienentää ympäristöhaittoja, säästää luonnonvaroja ja edistää kiertotaloutta, mutta niihin liittyy haasteita kuten kuluttajien osallistumisaktiivisuus, järjestelmien kustannukset sekä epäpuhtaiden tai sekoitettujen jätteiden aiheuttama kierrätyksen tehon heikkeneminen.