Infektiotodennäköisyys

Infektiotodennäköisyys viittaa todennäköisyyteen, että tietty infektio kehittyy henkilölle, joka altistuu taudinaiheuttajalle. Tämä todennäköisyys riippuu monista tekijöistä, kuten taudinaiheuttajan virulenssista, altistuneen henkilön immuunijärjestelmän tilasta, altistuksen määrästä ja kestosta sekä mahdollisista esiintymisreiteistä. Infektiotodennäköisyyden arviointi on tärkeää kansanterveyden kannalta, sillä se auttaa ymmärtämään tautien leviämistä ja suunnittelemaan ehkäisytoimia.

Erilaisilla taudinaiheuttajilla on vaihtelevia infektiotodennäköisyyksiä. Esimerkiksi tartuntataudit, jotka leviävät helposti pisaratartuntana tai suorassa kontaktissa, voivat olla korkeamman infektiotodennäköisyyden omaavia kuin sellaiset, jotka vaativat monimutkaisempia tartuntareittejä. Myös altistuksen kuormitus, eli kuinka suuri määrä taudinaiheuttajia henkilö kohtaa, vaikuttaa merkittävästi. Suurempi kuormitus yleensä lisää infektiotodennäköisyyttä.

Henkilökohtaiset tekijät ovat keskeisiä infektiotodennäköisyyden määrittelyssä. Terveen ja vahvan immuunijärjestelmän omaava henkilö on yleensä vähemmän altis sairastumaan kuin henkilö, jonka immuunijärjestelmä on heikentynyt esimerkiksi sairauden, lääkityksen tai iän vuoksi. Myös perussairaudet, kuten diabetes tai sydän- ja verisuonitaudit, voivat lisätä alttiutta tietyille infektioille. Rokotukset ja aiemmat infektiot voivat puolestaan tarjota suojaa ja siten pienentää infektiotodennäköisyyttä tulevia altistuksia vastaan. Infektiotodennäköisyyden ymmärtäminen on oleellista riskinarvioinnissa ja tartuntatautien hallinnassa.