alttiutta

Alttiutta on suomen kielessä termi, joka kuvastaa taipumusta, alttiutta tai herkkyyttä ilmiölle, tilalle tai tilan kehittymiselle. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä että tieteellisessä viestinnässä kuvaamaan yksilön luontaista predispositiota. Alttius ei ole varmuus siitä, että ilmiö faktisk tapahtuu, vaan se merkitsee todennäköisyyttä ja altistumisen mahdollisuutta.

Alttiutta voidaan tarkastella monilla alueilla. Lääketieteen ja genetiikan kontekstissa puhutaan usein geneettisestä alttiudesta sairauksille, jolloin henkilöllä on perinnöllisiä tekijöitä, jotka lisäävät todennäköisyyttä sairastua. Ympäristötekijät, elämäntavat ja kokemukset voivat vahvistaa tai hillitä tätä alttiutta. Myös käyttäytyminen ja kognitiiviset tai sensoriset taipumukset voivat ilmetä alttiusmuotoina, kuten reaktiivisuutena stressiin tai oppimiskyvyn nopeutena.

Kielenkäytössä alttiutta verrataan usein käsitteisiin kuten herkkyys tai riskitekijä, mutta niillä on omat vivahteensa. Herkkyys viittaa reaktion voimakkuuteen, kun taas alttius viittaa enemmän taipumukseen tai alttiuteen kehittyä tietyllä tavalla. Alttiutta tarkastellaan usein tutkimuksissa ja arvioissa, joissa painotetaan epäsuoria syy-seuraussuhteita ja monien tekijöiden yhteisvaikutusta.

Esimerkkejä: geneettinen alttius sairauksille, alttius reagoida ympäristötekijöihin, sekä alttius oppimisessa.