Hehkulamppuihin

Hehkulamppuihin viitataan Suomessa yleisesti lamppuihin, joissa sähköenergia muuttuu valoksi pääasiassa hehkutuslangan kuumenemisen kautta. Tyypillinen hehkulamppu koostuu lasikupista, johtokannasta ja hehkutuslangasta, jonka materiaali on useimmiten tungstenia. Lampun sisätilaan voidaan jättä tyhjiö tai inertti kaasuseos, mikä vaikuttaa langan kestävyyteen ja valaistustehoon. Valaistus on usein lämpimän sävyistä ja sävyn ylläpito on pitkäaikaisissa käytöissä tärkeä osa toimintaa.

Rakenne ja tyypit. Yleisimmät kantamuodot ovat standardikanta E27/E26 sekä pienemmät E14. Halogeeniliuosten käyttö on laajentanut perinteisiä hehkulamppuja: halogeenilampuissa käytetään tungsten-halogen -jäännöstä, mikä parantaa valotehoa ja pitkäikäisyyttä verrattuna tavallisiin hehkulamppuihin. Lampun toiminta perustuu siihen, että sähkövirta lämmittää langan hehkumaan ja säteilee valoa ympärilleen.

Käyttö ja kehitys. Hehkulamppujen tehokkuus on matala verrattuna moderniin LED- ja CFL-valaistukseen, noin 10–20 lumenia wattia kohden. Yleisesti käytön edellytyksiä ovat lämpötilan ja valaistustason säilyminen sekä korkea värintoisto. Euroopan unionissa perinteisten hehkulamppujen myynti on rajoitettu ja monia malleja on siirrytty säästölamppuihin jo 2000-luvun lopulta lähtien; korvaavina ratkaisuina ovat energiatehokkaammat LED- ja kompaktit loisteputkilamput.

Käyttö, turvallisuus ja ympäristö. Hehkulamppuja käytetään edelleen joissain erikoissovelluksissa, kuten tietyn lämpimän värisävyn vaativissa tiloissa. Ne tuottavat huomattavasti lämpöä, joten paloturvallisuus ja kosketussuoja ovat tärkeitä. Käytöstä poistettavat lamput on kierrätettävä asianmukaisesti; tungsten- ja kaasutilanteiden vuoksi ne eivät kuulu tavallisiin jätteisiin.