halogeenilampuissa

Halogeenilampuissa tarkoitetaan valaistuslaitteita, joissa tungsten-filamentin haihtuessa lamppuun kiertää halogeenikaasu. Filamentin kuumennuttua haihtunutta volframia reagoi halogeeniin muodostaen tungstenhalogenidia, joka palautuu takaisin filamentin päälle. Tämän halogeenikierron ansiosta lamppu säilyttää kirkkauden ja sen elinikä pidentyy verrattuna tavallisiin hehkulamppuihin.

Rakenteeltaan halogeenilamput ovat lasi- tai kvartsikapselin sisällä, jossa on volframifilamentti. Lampun täytteessä on halogeeni- sekä inerttiä kaasua. Tyypillisiä muotoja ovat MR16, MR11, PAR- sekä GU-tyypit, jotka mahdollistavat sekä kohde- että yleisvalaisun pienissä tiloissa sekä näyttävissä esillepanoissa.

Ominaisuudet ja edut sisältävät korkean valonlähdön pienessä tilassa sekä hyvän värintoiston, tyypillisesti CRI 90–100. Ne voivat olla dimmattavia ja niillä on nopea syttyminen sekä varsin tarkka, kirkas valonlaatu. Halogeenilamput säteilevät lämminsävyistä valoa, joka sopii monenlaisiin sisätiloihin.

Rajoitukset ja turvallisuus huomioivat korkean lämpötilan: lamppu kuumenee huomattavasti, joten sitä varten käytetään lämpöä kestäviä valaisimia ja suojia. Ympäristöä kuumentamalla lähteet voivat aiheuttaa palovaaraa, ja lampun vaihtoa voi vaatia varovaisuutta. Vaikka halogeeniylläpito tarjoaa hyvän valon, energiankulutus on suurempi kuin moderneilla LED-lähteillä, mikä on johtanut siirtymään LED-halukenninratkaisuihin monissa uusiutumis- ja uudistuskohteissa. Halogeenilamput ovat kuitenkin yhä käytössä korkean värintoiston ja dimmattavuuden sekä tiettyjen kohdevalaistuksen sovellusten vuoksi, sekä joissakin autojen ajovalouksissa.