halogeeni

Halogeeneiksi kutsutaan kemiallista ryhmää 17 (VIIA) jaksossa olevia epämetalleja, jotka ovat erittäin reaktiivisia ja elektronegatiivisia. Ryhmään kuuluvat pääasiassa fluor (F), kloori (Cl), bromi (Br) ja jodi (I). Astatiini (At) sekä tennessine (Ts) ovat harvinaisia, radioaktiivisia ja pääosin tutkimuskäytössä.

Halogeenit esiintyvät luonnossa pääasiallisesti yhdisteinä ja muodostavat diatomiset molekyylit F2, Cl2, Br2 ja I2. Ne ovat erittäin reaktiivisia ja electronegatiivisia; fluorilla on suurin elektronegatiivisuus. Halogeenit voivat saada elektroneja ja muodostaa halideja metallien kanssa.

Halogeeneista muodostuvat tyypillisesti hydrohalogeeniyhdisteet H-F, H-Cl, H-Br ja H-I. Vesisolussa HCl, HBr ja HI ovat vahvoja happoja, kun taas HF on pidetymmin heikompi happo johtuen vahvasta vedyn sidoksesta. Halogeenit muodostavat lisäksi monia interhalogeeniyhdisteitä ja useita muita yhdisteitä, joissa ne voivat esiintyä erilaisissa hapetus-tiloissa.

Esiintyminen ja sovellukset: Luonnossa halogeenit esiintyvät muun muassa suoloina ja mineraaleina sekä merivedessä. Käytännön sovelluksissa niitä hyödynnetään laajasti: klooria veden desinfioinnissa ja PVC:n valmistuksessa, fluoroaineita hammaslääkinnässä ja uraanin rikastuksessa, bromia palo- ja yhdisteissä sekä jodia lääkinnällisessä ja ravitsemuksellisessa kontekstissa.

Turvallisuus: Halogeenit voivat olla myrkyllisiä ja syövyttäviä. HF on erityisen vaarallinen käsittelyssä; astatiini on radioaktiivinen ja tennessine erittäin lyhytikäinen ja tutkittava.