kantamuodot

Kantamuoto on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanan muotoa, josta sen muut taivutus- tai derivaatio-muodot lähtevät. Se toimii eräänlaisena kantana tai lemmamuotona, ja sitä käytetään usein sanakirjojen merkintöinä sekä morfologisissa analyyseissä. Usein kantamuoto vastaa sanan perusmuotoa tai lemmaa.

Suomessa kantamuoto liittyy erityisen vahvasti taivutukseen. Esimerkki: talo on kantamuoto; sen taivutusmuodot ovat talon (genetiivi), talossa (inessiivi), taloja (partitiivi) ja niin edelleen. Verbin kantamuoto on usein infinitiivi, kuten kirjoittaa tai lukea, josta taivutus rakentuu eri aikamuodoissa ja persoona-muodoissa. Kantamuotoa käytetään sekä kieliopillisissa kuvauksissa että sanakirjoissa ja se toimii lähtökohtana sanojen taivutusjärjestelmässä.

Termistä käytetään kuitenkin hieman eri tavoin. Joissain konteksteissa kantamuoto tarkoittaa samaa kuin perusmuoto (sanakirjamuoto), kun taas toisissa se viittaa laajempaan juuris- tai vartalomuotoon, josta taivutukset rakentuvat. Tästä syystä kantamuodon tarkka määritelmä voi vaihdella kieli- ja tutkimusperinteestä riippuen. Käsitteen käyttö on kuitenkin yleistä sekä kieliopillisessa analyysissä että kieliteknologiassa, kuten luonnollisen kielen prosessoinnissa.