Ennakoituminen

Ennakoituminen on kognitiivinen ja toiminnallinen prosessi, jossa yksilö tai yhteisö muodostaa odotuksia tulevista tapahtumista tai tarpeista ja ryhtyy toimenpiteisiin niiden perusteella. Sanaa käytetään sekä jokapäiväisessä puheessa että akateemisessa keskustelussa. Etymologisesti se koostuu sanasta ennakko, joka tarkoittaa edellä, sekä -ituminen, joka viittaa prosessin tilaan.

Prosessi rakentuu aiemman tiedon, havaintojen ja muistin varaan sekä tulevien skenaarioiden sisäiseen simulointiin ja epävarmuustekijöiden huomioimiseen. Ennakoituminen voi kohdistua yksilön omaan elämään, ryhmän toimintaan tai laajempiin yhteisöllisiin ja organisatorisiin konteksteihin. Siihen sisältyy sekä tulevan todennäköisyyksien arviointi että suunnittelu ja varautuminen erilaisiin vaihtoehtoihin.

Ennakoitumista hyödynnetään monilla aloilla. Arjessa se ilmenee esimerkiksi aikataulujen laadinnassa, talouden hallinnassa ja arjen riskien hallinnassa. Työssä ja organisaatioissa se ilmenee projektisuunnittelussa, resurssien varautumisessa ja päätöksenteon tukemisessa. Terveydenhuollossa ja turvallisuudessa ennakoituminen auttaa tunnistamaan mahdollisia komplikaatioita ja varautumaan niihin. Menetelmät vaihtelevat sisäisestä mielikuvaharjoittelusta ja skenaario-ennakointiin sekä tilastolliseen riskianalyysiin.

Ennakoituminen edistää valmistautumista ja päätösten laatua, mutta siihen liittyy epävarmuutta ja kognitiivisia vinoumia, kuten aliarviointia tai liiallista optimistista suunnittelua. Käytännössä tehokas ennakoituminen yhdistää sekä intuitiivista että analyyttistä lähestymistapaa sekä useiden menetelmien ja tietolähteiden huomioimisen.