ituminen

Ituminen on kasvin siemenen elintoimintojen uudelleen käynnistymisen prosessi, jossa kuiva lepotila muuttuu aktiiviseksi kasvuprosessiksi. Prosessi alkaa siemenen vedensaannin imeytymisen (imbibition) kautta, jolloin aineenvaihdunta aktivoituu. Tämän jälkeen alkaa entsyymien toiminta, siemenensäätelyt muuttuvat, ja lopulta kehittyy itä – yleensä radikeli (ensimmäinen juuri) – sekä myöhemmin itua, kylkiä ja alutukikset, riippuen lajista.

Vaiheet koostuvat tyypillisesti imbibitiosta, viivevaiheesta sekä itujen ilmestymisestä. Ituminen ja ensimmäiset kasvun osat voivat olla epigeaalisia tai hypogeaalisia. Epigealinen itäminen tarkoittaa, että ensimmäiset lehdet (cotyledonat) ja itusvarret nousevat maanpinnan yläpuolelle, kun taas hypogeaalisessa itämisessä lehdet pysyvät maan alla tai lähellä sen pintaa ja kasvu tapahtuu pääosin sangan kautta.

Ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti itämiseen. Siemenet tarvitsevat vettä, happea ja sopivaa lämpötilaa. Joillekin lajeille valon määrä vaikuttaa itämiseen. Monet siemenet vaativat erityisiä herätystapoja, kuten kylmäkäsittelyä (stratifikaatio) tai karhentamista/naarmuttamista (scarification) siemenkuoren kestävyyden rikkomiseksi. Tämä estää itämisen tuuleen ja varmistaa, että se tapahtuu sopivina aikoina.

Ituminen on tärkeä vaihe kasviperäisessä levittäytymisessä sekä viljelyssä ja metsänhoidossa. Itäminen mittaa usein siemenien itävyys ja nopeus, ja sitä seurataan käyttämällä itämisprosenttia ja itämiskaistoja. Siementen käsittely ja optimaalinen itäaika määrittävät taimien onnistuneen kasvatuksen.