Enkefaliittien

Enkefaliittien on yleinen nimi aivojen parenkymiin kohdistuville tulehduksille. Ne voivat olla virusperäisiä, autoimmuunimuotoisia tai harvinaisissa tapauksissa johtua muista mikro-organismeista tai sairauksista. Tulehduksen laajuus ja taustatekijä vaikuttavat oireisiin sekä hoitoon, ja diagnoosi perustuu monitahokkaaseen tutkimukseen.

Useimmat enkefaliitit ovat virusperäisiä. Yleisimmät syyryhmät ovat herpes simplex -virus, enterovirukset ja muut virukset, sekä joissakin tapauksissa arbo-virukset tai varicella-zoster -virus. Autoimmuuniset enkefaliitit voivat seurata infektion jälkeen tai ilmetä ilman selvää tartuntalähdettä. Harvinaisempia syitä ovat bakteeri- tai sieni-infektiot sekä joihinkin harvoihin metabolisiin tai vaskulaarisiin tiloihin liittyvät tulehdukset.

Oireet voivat kehittyä nopeasti. Tavallisia ovat kuume, päänsärky, sekavuus tai muistin sekä kognitiivisten toimintojen heikkeneminen, kouristukset ja mahdolliset neurologiset puutteet. Diagnostiikkaan kuuluu neurologinen tutkimus, magneettikuvaus (MRI), aivo-selkäydinnän (CSF) tutkimus sekä PCR-tutkimukset virusten DNA/RNA:lle. Verikokeet ja EEG voivat täydentää arvion.

Hoito riippuu syystä. HSV-enkefaliitissa aloitetaan yleensä nopeasti asykloviirihoito. Bakteerien aiheuttama enkefaliitti hoidetaan antibiooteilla, autoimmuunniin liittyvä hoito voi sisältää immunoterapiaa, kuten kortikosteroideja tai IVIG:ää. Tukitoimet, nestehoito ja kouristusten torjunta ovat usein tarpeen.

Ennuste on vaihteleva: vakavammat tapaukset voivat johtaa pitkäaikaisiin neurologisiin haittoihin tai harvinaisissa tapauksissa kuolemaan. Ennaltaehkäisy perustuu tartuntatautien torjuntaan, varhaiseen hoitoon ja rokotuksiin sekä riskitekijöiden tunnistamiseen.