Autoimmuuniset

Autoimmuuniset sairaudet ovat ryhmä tiloja, joissa immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Tällainen immuunivaste syntyy, kun immuunijärjestelmän toleranssi omia kudoksia kohtaan järkkyy, ja autoreaktiiviset lymfosyytit sekä autoantibodit vahingoittavat kudoksia joko kohdennetusti tai systeemisesti. Perinnölliset tekijät sekä ympäristö- ja infektioaltisteet voivat lisätä puhkeamisen riskiä.

Sairaudet jaetaan usein kohdekudoksen mukaan: organ-spesifit, kuten tyypin 1 diabetes, Hashimoton kilpirauhastauti ja Gravesin tauti sekä keliakia; sekä systeemiset sairaudet kuten reumatoidinen artriitti, systeeminen lupus erythematosus, Sjögrenin oireyhtymä ja skleroderma. Oireet ovat hyvin erilaisia riippuen sairaudesta ja voivat liittyä esimerkiksi nivelvaivoihin, väsymykseen, iho- tai suolisto-oireisiin sekä sisäelinten toiminnan heikkenemiseen.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan sekä laboratoriotesteihin, kuten autoantibodeihin, tulehdusmerkkiaineisiin sekä kuvantamiseen ja joskus kudosnäytteiden tutkimukseen.

Hoito tähtää taudin aktiivisuuden hillintaan ja oireiden lievittämiseen. Käytettyjä keinoja ovat tulehduskipulääkkeet, kortikosteroidit sekä immuunivastetta muokkaavat lääkkeet kuten DMARDit ja biologiset lääkkeet. Elämäntavat ja tukihoidot tukevat hoitoa.

Autoimmuuniset sairaudet ovat yleisiä, ja niiden vaihtelevuus vaikuttaa ennusteeseen. Ennuste riippuu sairauden tyypistä ja hoitovasteesta. Tutkimus keskittyy mekanismien ymmärtämiseen sekä yksilöllistettyjen hoitojen kehittämiseen.