Elinkaarikäytäntö

Elinkaarikäytäntö, tunnetaan myös nimellä elinkaarimalli tai elinkaarilaskenta, viittaa tuotteiden, palvelujen tai rakenteiden suunnittelun, valmistuksen, käytön, huollon ja lopullisen hävittämisen kokonaisprosessiin. Käytäntö keskittyy arvioimaan ja optimointiin kaikkia näitä vaiheita, jotta saavutettaisiin kestävää kehitystä ja tehokkuutta koko tuotteen tai rakenteen elinkaaren ajan.

Elinkaarikäytäntöä sovelletaan erityisesti ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Se auttaa tunnistamaan resurssien kulutuksen, energian käytön ja jätteen syntymisen eri vaiheissa. Esimerkiksi rakennusten suunnittelussa elinkaarikäytäntö voi sisältää arvioinnin materiaalien valinnasta, energiatehokkuudesta ja huollon tarpeista koko rakenteen elinkaaren ajan. Tavoitteena on vähentää ympäristökuormitusta ja parantaa taloudellista tehokkuutta.

Elinkaarikäytäntöä sovelletaan myös tuotekehityksessä, jossa sen avulla pyritään luomaan kestäviä ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Esimerkiksi elektronisten laitteiden valmistuksessa elinkaarilaskenta voi auttaa vähentämään haitallisten aineiden käyttöä ja parantamaan tuotteiden kierrätettävyyttä. Tällä tavoin voidaan vähentää ympäristövaikutuksia ja parantaa resurssien käyttöä.

Elinkaarikäytäntöä ohjaavat kansainväliset standardit ja ohjeistukset, kuten ISO 14040-sarja, joka käsittelee elinkaarilaskennan periaatteita ja menetelmiä. Suomessa käytäntöä edistävät muun muassa ympäristöministeriön ohjeet ja rakennusalan elinkaarilaskennan suositukset. Elinkaarikäytäntöä sovelletaessa on tärkeää ottaa huomioon kaikki vaiheet ja niiden vaikutukset, jotta saavutettaisiin kestävää ja taloudellisesti kannattavaa ratkaisua.