Cytokininen

Cytokiinit, suomeksi sytokiinit, ovat kasvin kasvuhormoneja, jotka edistävät solujen jakautumista ja vaikuttavat organogeneesiin sekä lehtien vanhenemisen hidastumiseen. Ne ovat adenosiinin johdannaisia ja esiintyvät sekä luonnollisina että synteettisinä muodoina. Luontaiset muodot sisältävät muun muassa trans- ja cis-zeatiinibal, isopentenyyliadeniniinia (iP) sekä dihydrozeatiinia (DHZ); aktiiviset vapaat muodot sekä ribosiidit ja nukleotidimuodot ovat tärkeitä kuljetuksessa ja säätelyssä. Synteettisiä sytokiineja ovat esimerkiksi benzylinopuriini (BAP) ja kinetiini.

Sytokiinit vaikuttavat erityisesti solujen jakautumisen lisäksi kasvupisteiden toimintaan, apikaaliseen hallintaan ja lehden kursorisen kasvun säätelyyn. Niiden vaikutukset riippuvat usein suhteesta auxiinien määrään; korkea sytokiinien määrä suhteessa auxiineihin edistää usein oksien ja versoiden muodostumista, kun taas korkea auxiini-suhde voi suosia juurien kehitystä. Sytokiinien vaikutukset voivat vaihdella kudoksittain ja kehitysvaiheittain.

Biopsointi ja aiheuttajat: luonnolliset sytokiinit syntetisoidaan pääasiassa juuriin, missä IPT-entsyymit siirtävät isopentenyyliyhdistelmän adenineen tai ADP:hen muodostaen ribotidimuodon. CYP735A-muuttujat voivat muuntaa iP-tyyppisiä yhdisteitä trans-zeatiineiksi. Sytokiinien aktiivisuutta säätelevät myös kuljetus ja lopullinen inaktivaatiot, jota tapahtuu CKX-entsyymien avulla.

Käyttökasvu ja sovellukset: kasvituotannossa sytokiineja käytetään tehostamaan soluviljelyjä ja mursujen kasvua sekä hidastamaan lehtien vanhenemista ja parantamaan säilyvyyttä. Käytännön sovellukset vaihtelevat lajin mukaan ja vaativat tarkkaa annostelua sekä suhdetta muiden hormonien kanssa.

Lyhyt historia: sytokiinit ovat olleet tutkimuksen kohteena 1950-luvulta lähtien; Skoogin ja Millerin kokeet osoittivat niiden roolin solujen jakautumisessa ja kasvun ohjauksessa, mikä johti niiden nimeämiseen kasvuhormoneiksi.