sytokiinien

Sytokiinit ovat pienet proteiinit, joita erittyy soluista erityisesti immuunijärjestelmän aktivoituessa. Ne säätelevät immuunivastausta, tulehdusta, verisolujen kehitystä ja kudosten paranemista. Sytokiinit voivat vaikuttaa omiin soluihinsa (autokriininen vaikutus), naapurisoluihin (parakriininen vaikutus) sekä kaukaisempiin kudoksiin verenkierron kautta (endokriininen vaikutus).

Ne toimivat sitoutumalla spesifisiin reseptoreihinsa solukalvolla ja käynnistäen signaalikaskadeja, kuten JAK-STAT, MAPK tai PI3K-Akt -reitit. Sytokiinien toiminta on usein monimutkaista: sama sytokiini voi vaikuttaa useisiin soluihin, ja eri sytokiinien vaikutukset voivat täydentää, vahvistaa tai vastustaa toisiaan.

Sytokiinien tyypillisiä ryhmiä ovat interleukiinit (IL), interferonit (IFN), tumor nekroosin tekijä (TNF), sekä kemokiinit (CCL/CXCL) ja kasvutekijät (esim. IL-2, TGF-β). Ne voivat olla mukana sekä ensi- että jälkivaiheen immuunivasteissa sekä kudosten paranemisessa.

Kliinisesti sytokiineilla on keskeinen rooli infektioissa, autoimmuunisairauksissa sekä syövän immunoterapiassa. Liiallinen sytokiinien tuotanto voi aiheuttaa kohtauksellista tulehdusta, kuten cytokine storm -ilmiöissä vakavissa infektioissa. Sytokiineihin kohdistuvat terapiat sisältävät sytokiinien tai niiden reseptoreiden estäjiä sekä laajasti signaalinvälittymää häiritseviä lääkkeitä, kuten JAK-estäjiä, joiden tarkoituksena on vähentää haitallista tulehdusta ja tasapainottaa immuunivastetta.