Aivoinfarktia

Aivoinfarktia eli iskeemistä aivohalvausta on äkillinen verenkierron häiriö aivoissa, jossa verenkierto katkeaa tai merkittävästi heikkenee ja osa aivokudoksesta alkaa kuolla. Yleisimmät syyt ovat aivovaltimoiden tukkeutuminen: tromboosi paikallisessa valtimossa tai embolia, jonka epäilty lähde on sydämessä tai suurissa verisuonissa. Harvinaisemmin infarktia voi aiheuttaa verenvirtauksen yleinen vähentyminen (hypoperfuusio).

Oireet alkavat äkillisesti ja riippuvat siitä, mikä aivopuoli ja alue on vaurioitunut. Yleisiä oireita ovat kasvojen, käsivarren ja/tai jalkojen puutuminen tai voimien heikkeneminen, puhekyvyn tai ymmärtämisen vaikeudet, äkillinen näköhäiriö kummassakin tai yhdessä silmässä, tasapainon ja koordinoinnin vaikeudet sekä äkillinen päänsärky (harvoin).

Diagnoosi: epäily iskeemisestä infarktista perustuu oireisiin ja nopeaan kuvantamiseen, jolla poissuljetaan verenvuotohalvaus. Vaihtoehdot: tietokonetomografia (TT) tai magneettikuvaus (MRI), usein myös verisuonitutkimukset ja sydämen tutkimukset.

Hoito: akuutissa vaiheessa tavoitteena on palauttaa verenkierto mahdollisimman nopeasti. Trombolyysi (rt-PA) voidaan antaa suonensisäisesti, jos potilas täyttää kriteerit eikä vasta-aiheita ja oireiden alkamisesta on enintään noin 4,5 tuntia. Mekaaninen trombektomia voidaan tehdä sopivissa tapauksissa, erityisesti suurvaltimon aivovaltimon tukkeutuessa, usein 6–24 tunnin sisällä oireiden alusta. Muita hoitotoimenpiteitä ovat verenpaineen, glukoosin ja nestehoidon optimointi sekä antiplatelet-hoito ja tarvittaessa statiinien käyttö. Potilaille tarjotaan kuntoutusta, kuten fysioterapiaa ja puheterapiaa, sekä neurologinen seuranta.

Ennuste ja ehkäisy: vaikutukset vaihtelevat suuresti vaurion laajuuden ja hoidon nopeuden mukaan. Pienet infarktit voivat parantua täysin, suuremmat voivat johtaa pysyviin toimintakyvyn heikkenemisiin. Riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli, tupakointi, sydämen rytmihäiriöt (esim. atriaalinen fibrillaatio) sekä elämäntapatekijät. Ennaltaehkäisy perustuu riskien hallintaan ja tarvittaessa antitromboottiseen tai antikoagulanttihoitoon syyn mukaan.