iskeemisestä

Iskeemisestä on lääketieteellinen käsite, joka tarkoittaa kudokseen tulevan verenvirtauksen vähenemistä tai sitä katkonutta. Iskeeminen tila johtaa kudoksen hapen ja ravinteiden pidättymiseen, mikä voi nopeasti heikentää solujen toimintaa ja aiheuttaa vauriota. Iskemia voidaan kohdistaa mihin tahansa kudokseen, mutta yleisimmät kohteet ovat sydän, aivot, raajat ja suolisto.

Syyt iskemiaan ovat moninaiset. Tavallisimpia ovat verisuonten tukokset, kuten tromboosi ja embolia, sekä ateroskleroosiin liittyvä sepelvaltimon tai aivovaltimon ahtaus. Myös verenpaineen äkillinen lasku, sydämen vajaatoiminta tai verisuonten toiminnan häiriöt voivat aiheuttaa kudosperfuusion puutteen. Iskemiaa voivat aiheuttaa sekä kiertäviä tukoksia että verisuonten säätelyn häiriöt, kuten vasospasmi.

Iskemian tyypit riippuvat vaikutusalueesta. Sydämen iskemia ilmenee usein rintakivun tai puristuksen tunteena ja voi johtaa sydäninfarktiin. Aivojen iskemia aiheuttaa äkillisiä neurologisia oireita, kuten puhe- tai motoristen toimintojen heikkenemistä. Raajojen iskemia voi olla kivulias ja johtaa kudosvaurioihin, kun verenkierto ei vastaa kudoksen tarpeisiin. Suoliston iskemia on harvinaisempi, mutta voi olla hengenvaarallinen.

diagnosoinnissa käytetään kliinisiä arvioita sekä kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksia. EKG ja verikokeet kuten troponiini voivat osoittaa sydämen iskemiaa, kun taas aivokuvantaminen (tietokone- tai magneettikuvaus) voi paljastaa aivojen iskemian. Verisuonten tilaa voidaan arvioida Doppler-ultraäänellä tai muun kuvantamisen avulla.

Hoito ensisijaisesti pyrkii palauttamaan verenvirtauksen kudokseen mahdollisimman nopeasti. Sydämen iskemian hoidossa voidaan käyttää hätäreperfuusioa, kuten pallolaajennusta ja verisuonen avautumista tai harvoin lääkkeellistä trombolyysiä. Aivoinfarktin tapauksessa ajankohtainen liuotushoito ja/tai mekaaninen trombektomia voivat olla ratkaisevia. Yleisanesteet, hapetus, verenpaineen ja glukoosin säätely sekä antitrombotiset ja statiinipohjaiset hoito-ohjelmat tukevat paranemista ja uusintatapahtumien vähentämistä.

Ennuste riippuu iskemian aiheuttajasta, vaurion laajuudesta ja hoitoon pääsyn nopeudesta. Varhainen diagnoosi ja nopea revauskohoito parantavat tuloksia huomattavasti.