aivokuvantaminen

Aivokuvantaminen on tutkimusmenetelmien joukko, jolla voidaan kuvattaa aivojen rakennetta sekä toimintaa. Sillä tarkoitetaan sekä rakenteellisia kuvantamismenetelmiä että toiminnallisia kuvantamismenetelmiä. Rakenteellinen kuvantaminen lumenoi aivorakenteen morfologiaa, kun taas toiminnallinen kuvantaminen paljastaa, miten aivot aktivoituvat tehtävien suorittamisen aikana tai miten ne metabolisoivat energiaa.

Rakenteellinen kuvantaminen sisältää magneettiresonanssikuvaus MRI:n ja tietokonetomografian CT:n. MRI tuottaa korkearesoluutioisia kuvia pehmeistä kudoksista ilman ionisoivaa säteilyä, ja se on yleinen valinta aivokudoksen yksityiskohtaiseen kartoitukseen. CT on nopea ja hyödyllinen erityisesti akuutteissa tilanteissa, kuten vamma- tai veritulppatutkimuksissa, mutta siihen liittyy ionisoivaa säteilyä.

Toiminnallinen kuvantaminen mittaa aivojen toimintaa. fMRI mittaa hemodynaamisia muutoksia verenkiertoon ja hapettumisasteeseen liittyen, jolloin voidaan päätellä neuroneiden aktiivisuudesta tiettyjen tehtävien aikana. PET ja SPECT käyttävät radioaktiivisia merkkejä metabolisesta aktiivisuudesta tai verenkiertomuutoksista ja tarjoavat kemiallisesti spesifisiä kuvia aivoista. EEG ja MEG puolestaan mittaavat suoraan sähköistä tai magneettista aivoaktiivisuutta ja tarjoavat erinomaisen aikaintervallin tarkkuuden.

Sovellukset ovat sekä kliinisiä että tutkimuksellisia: diagnoosi- ja leikkaussuunnittelu, kognitiivisten prosessien tutkimus sekä hoitojen vaikuttavuuden arviointi. Rajoituksia ovat kustannukset, saatavuus sekä tulkinnan monimutkaisuus; turvallisuusnäkökohdat vaihtelevat menetelmittäin, kuten säteilyaltistus CT/PETissä tai MRI-laitteen käytön ehdot.