magneettiresonanssikuvaus
Magneettiresonanssikuvaus (MRI) on ei-säteilyttävä kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää ydinmagneettista resonanssia (NMR) tuottaakseen yksityiskohtaisia kuvia kehon pehmeästä kudoksesta. Menetelmä perustuu kehon vesihydrogenin ydinprotonien käyttäytymiseen vahvassa magneettikentässä sekä radioaalltojen aiheuttamiin muutoksiin niiden energiatasoissa.
Periaate koostuu: potilaan kehon protonit asettuvat pääkentän suuntaan; radiofrequency (RF) -pulssin jälkivaikutus muuttaa näiden protonien suuntaa;
Useita kuvantamismuotoja: tavallinen MRI tuottaa anatomisia kuvia; toiminnallinen MRI (fMRI) mittaa veren- ja hapetusvaihtelua osoittavaa BOLD-signaalia
Turvallisuus ja rajoitteet: MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mutta se vaatii potilaan pysymistä liikkumattomana ja voimakasta
Historia: MRI kehitettiin 1970–luvulla ydinmagneettisen resonanssin sovelluksena; suuria kehitysaskelia ovat olleet Sir Peter Mansfieldin ja Paul