aktiivisuudesta

Aktiivisuudesta viitataan yleisesti yksilön toiminnan määrään ja suuntautumiseen sekä valmiuteen reagoida ja vaikuttaa ympäristöönsä. Käsite on monitahoinen ja sitä tarkastellaan usein eri konteksteissa, kuten fyysisessä aktiivisuudessa, kognitiivisessa toiminnassa, sosiaalisessa osallistumisessa sekä ammatillisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Aktiivisuus syntyy vuorovaikutuksesta yksilön motivaation, mahdollisuuksien ja ympäristön välillä.

Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa kehon liikkeen määrää ja intensiteettiä sekä päivittäistä elämänrytmiä. Se liittyy terveyteen, kuntoon ja hyvinvointiin. Kognitiivinen aktiivisuus puolestaan tarkoittaa mielen stimuloitumista, keskittymistä, muistia ja ongelmanratkaisua. Sosiaalinen aktiivisuus merkitsee osallistumista ihmissuhteisiin, verkostoihin sekä yhteisö- ja vapaaehtoistoimintaan. Näiden lisäksi ammatillinen ja yleinen yhteiskunnallinen aktiivisuus kuvaavat osallistumista työ- ja koulutus- sekä päätöksentekoprosesseihin.

Aktiivisuus on keskeinen osa terveyden edistämistä, oppimista ja sosiaalista osallisuutta. Sen taso vaihtelee yksilöllisesti ja ympäristön mukaan, ja sitä voivat vahvistaa sekä yksilön haasteita lieventävät tukiverkostot että esteet, kuten terveydentila, aika- tai rahoitusrajoitteet sekä ympäristön suunnittelu.

Tutkimuksissa aktiivisuutta mitataan usein itsearvioinnin, liikkumistietojen sekä osallistumisen perusteella. Arvioinnissa huomioidaan sekä ulkoiset tekijät kuten tilat ja mahdollisuudet että sisäiset motivaatiotekijät kuten joustavuus ja kiinnostus.

Yhteiskunnallisella tasolla aktiivisuuden tukeminen vaatii toimivia rakenteita: esteetön julkinen tila, liikenteen sujuvuus, kulttuuri- ja liikuntatarjonnan saatavuus sekä koulutuksen ja työn rakenteellinen tuki. Aktiiviteetin käsite muistuttaa siitä, että sekä yksilön oma motivaatio että ympäristön mahdollisuudet vaikuttavat siihen, miten aktiivista elämää eletään.