antitromboottiseen

Antitromboottinen on termi, jota käytetään kuvaamaan lääkkeitä ja hoitomuotoja, joiden tavoitteena on estää veritulppien muodostuminen tai liuottaa niitä sekä vähentää verenkiertohäiriöiden riskejä. Antitromboottinen hoito kattaa kolme päämuotoa: antikoagulantit, antitplatelet-lääkkeet ja fibrinolyysiin vaikuttavat aineet. Näiden toimintaperiaatteet vaihtelevat: antikoagulantit estävät hyytymiskerroksen muodostumista veren hyytymiskierroksessa, antitplatelet-lääkkeet estävät verihiutaleiden liimaantumista ja koagulaatioprosessin aloittamista, ja fibrinolyysit liuottavat olemassa olevia hyytymiä.

Pääryhmät ja esimerkit ovat: antikoagulantit kuten varfariini, hepariinit ja suoran toiminnan suun kautta otettavat anti-CoV-4 (DOAC:t) kuten rivaroksabani, apiksabaani ja dabigatraani; antitplatelet-lääkkeet kuten aspiriini ja klopidogreeli; sekä hätätilanteissa käytettävät thrombolyytit kuten alteplaasi, jotka nopeasti liuottavat suuria hyytymiä. Hoito valitaan potilaan tilan mukaan: eteisvärinäpotilaan aivohalvauksen riskin vähentäminen, syvän laskimotukoksen tai keuhkoveritulpan hoito ja ehkäisy, sekä sydämen venttiilien korjaus- tai proteesihoidossa tarvittava pitkäaikainen anticoagulaatio.

Turvallisuus huomioidaan verenvuodon riskin vuoksi. Seurantaan kuuluu esimerkiksi INR-mittaukset (joissakin tapauksissa), munuaisten toiminnan arviointi ja potilaan kyky tunnistaa verenvuotoon viittaavat oireet. Lääkeinteraktiot ja ruokavalion muutokset voivat vaikuttaa hoitoon, joten potilaiden tulee noudattaa lääkärin antamia ohjeita ja ilmoittaa kaikista uusista lääkkeistä tai muutoksista.

Lähivuosina antitromboottisia hoitoja kehitetään jatkuvasti turvallisuuden ja tehon parantamiseksi sekä yksilöllisen riskiprofiilin huomioimiseksi.