Antitromboottinen

Antitromboottinen (antithrombotic) viittaa hoitomuotoihin ja lääkkeisiin, joiden tavoitteena on estää veren hyytymien muodostuminen tai hajottaa olemassa olevia hyytymiä. Sellaista hoitoa käytetään sekä ennaltaehkäisyyn että hoitoon verenkiertohäiriöissä, kuten syvissä laskimotukoksissa (DVT), keuhkoveritulpassa (PE) sekä sydän- ja aivoverenkierron sairauksissa.

Pääryhmät

- Antikoagulantit: estävät veren hyytymäisen prosessia. Esimerkkejä ovat hepariini (koekäytössä), varfariini sekä suorat suun kautta otettavat antikoagulantit (DOACit) kuten dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani. DOACit ovat yleisiä pitkän aikavälin hoidoissa ja niiden tarvetta seurataan munuaistoiminnan perusteella.

- Trombosyyttivoiteiset lääkkeet: estävät trombosyyttien aggregaatiota. Esimerkkejä ovat aspiriini, klopidogreeni sekä ticagrelor ja prasugreeni. Näitä käytetään erityisesti sepelvaltimotaudin, stentoinnin jälkeisen hoidon sekä muiden tromboosiriskiä lisäävien tilojen hoidossa.

- Fibrinolyyttiset (trombolyyttiset) lääkeet: hajottavat olemassa olevia hyytymiä. Käyttö on tyypillisesti päivystys-tilanteissa, kuten akuutissa aivoinfarktissa tai keuhkoveritulpassa, ja niihin liittyy merkittävä verenohennusriski.

Indikaatiot ja rajoitukset

Antitromboottisia lääkkeitä käytetään muun muassa atrial fibrillaatioon liittyvän aivohalvausriskin vähentämiseksi, DVT/PE:n hoitoon ja ehkäisyyn sekä sydäninfarkin tai muiden sepelvaltimotapahtumien ehkäisyyn. Hoitopäätökset perustuvat yksilölliseen riskien–hyötyjen arviointiin. Verenvuodon riski on yleisin haittavaara; lääkkeiden vaikutusta seurataan kliinisesti ja laboratoriokokein, kuten INR:n seuraamisen varfariinissa tai munuaistiedot DOAC- hoidoissa. DOACit eivät yleensä sovellu kehittyneille mekanismin valvontaa tarvitseville tiloille kuten keinotekoisten sydämen venttiilien hoidossa; näissä käytetään usein vain perinteisiä antikoagulantteja kuten varfariinia.