fibrillaatioon

Fibrillaatio on termi, jota käytetään sekä sydämen rytmihäiriöistä että kuitujen ja proteiinien muodostumisilmiöistä. Sydämen kontekstissa fibrillaatio tarkoittaa tilaa, jossa sydämen sähköinen aktiviteetti on epäjärjestäytynyttä, mikä johtaa nopeasti epätyypilliseen ja usein heikkoon supistumiseen. Fibrillaatio voi kohdistua sekä eteisiin (eteisvärinä) että kammioihin (kammiovärinä), ja kyse on sekä sähköisestä häiriöstä että rytmin häviämisestä tehokkuudeltaan.

Atriainen fibrillaatio eli eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Siinä eteisten sähköinen impulssi on epäkoordinoitua ja johtaa epäsäännölliseen ja usein nopeaan sydämenlyöntiin. Oireina voivat esiintyä sydämentykytykset, hengenahdistus tai väsymys, mutta monilla potilailla ei ole oireita. Diagnoosi tapahtuu elektrokardiogrammilla (EKG), ja hoito voi sisältää sydämen runsaiden rytmin ja kestävän veren hyytymisen ehkäisemisen, kuten antiarytmisiä, verenohennuslääkkeitä sekä tarvittaessa sähkörytmin palautusta.

Ventriculaarinen fibrillaatio on hätätapaus, jossa kammioiden sähköinen toiminta on täysin epäjärjestäytynyttä ja sydämen pumppaus lakkaa. Tämä on välitöntä elinvaaraa ja vaatii nopeaa defibrillointia, aloitteellisia elvytyksiä (CPR) sekä tukea perustuen potilaan taustaan ja syihin.

Muu käyttöala kattaa fibrillaatioilmiöt biologian ja materiaalitieteen konteksteissa, joissa proteiinien tai kuitujen muodostuminen riveiksi tai tiheiksi fibrilleiksi viittaa mikroskooppiseen rakenteen muutokseen. Tulkinta riippuu asiayhteydestä ja alasta.