kammiovärinä

Kammiovärinä, tunnettu myös nimellä ventricular fibrillation, on elintoimintojen kannalta hätärhythmia, jossa kammiot värähtelevät epäkoordinoidusti eikä sydämen supistus ole tehokas. Tämä johtaa veren ulosvirtauksen pysähtymiseen ja nopeasti kehittyvään verenkiertovääjan heikkenemiseen. Kammiovärinä on akuutti, hengenvaarallinen tila, jossa tajunta menetetään yleensä nopeasti ilman välitöntä elvytystä.

Suurimmat riskitekijät liittyvät sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, kuten sydäninfarktiin ja iskemiasta johtuvaan sydämen vaurioon, sydämen vajaatoimintaan, kardiomyopatioihin sekä elektrolyyttihäiriöihin (esim. hyperkalemia, hypokalemia, hypomagnesemia). Raskaana olevat ja nuoret voivat olla harvinaisempia riskiryhmiä; myös joidenkin lääkkeiden, kuten tiettyjen antiarytmisten yliannostus, sekä perinnölliset verkkokalvot voivat altistaa kammiovärinälle. Ennaltaehkäisy kohdistuu ensisijaisesti taustalla olevan sydänsairauden hoitoon ja riskitekijöiden hallintaan.

Oireet ja diagnoosi: kammiovärinä on yleensä äkillinen ja potilas menettää tajuntansa, ei ole havaittavissa tehokasta pulssia eikä verenkiertoa. Diagnoosi varmistuu EKG:llä, jossa nähdään epäjärjestyneet, monimuotoiset QRS-kompleksit ja rytmin puuttuminen. Hätätilanteessa hoito aloitetaan välittömästi kliinisten ohjeiden mukaan.

Hoito: välitön elvytys ( CPR ) ja defibrillaatio epäkoordinoidulle rytmille. Defibrillaatio on ensisijainen toimenpide; toistuvia shokkeja annetaan tarvittaessa. Oikean rytmin palautuessa voidaan antaa adrenaliinia ja antiarytmisiä (esim. amiodaroni) sekä hoitaa taustalla olevaa syytä ja elektrolyyttitasapainoa. Potilaalle tarjotaan intensiivistä seurantaa ja mahdollisesti pitkän aikavälin hoitoa, kuten sydämen iskeemian hoito tai ICD-hoito riskiryhmille.

Ennuste riippuu nopeasta elvytystaktiikasta ja taustasyiden hoitamisesta; kammiovärinä vaatii välitöntä hoitoa, sillä ilman sitä se johtaa usein kuolemaan.