ympäristötesteissä

Ympäristötesteissä tarkoitetaan prosesseja, joissa tuotteita, komponentteja tai materiaaleja altistetaan erilaisille ympäristöolosuhteille niiden suorituskyvyn, kestävyyden ja luotettavuuden arvioimiseksi sekä elinkaaren aikaisen suorituskyvyn ennustamiseksi. Testit voivat olla osa tuotekehitystä, laadunvarmistusta tai sertifiointiprosesseja. Tavoitteena on varmistaa, että tuote toimii odotettujen rasitusolosuhteiden vallitessa ja säilyttää toimintakykynsä käytännön käyttöä vastaavissa olosuhteissa.

Yleisimmät ympäristötekijät ovat lämpötila, kosteus ja niiden vaihtelut, lämpöshokit, tärinä, iskut sekä pöly ja korroosiolta suojaavat vaikutukset. Myös UV-säteily ja vedenkestävyys voivat kuulua testattaviin altistuksiin. Testit voidaan suunnitella simuloimaan päivittäisiä käyttötilanteita, äärimmäisiä olosuhteita tai tuotteelta edellytettävää luotettavuutta pitkällä aikavälillä.

Käytettävä laitteisto koostuu ilmastokammioista, kosteuskammioista, lämpöshokki- ja lämpötilakammioista, tärinäkammioista sekä suolasuihku- ja UV-kammioista. Keskeisimpiä standardeja ympäristötesteissä ovat IEC 60068 -sarja sekä siihen liittyvät osat, kuten IEC 60068-2, jotka määrittelevät lämpötilan, kosteuden, tärinän ja iskujen testeille tarkoitetut menettelyt. Testausta sovelletaan myös kansainvälisiin ja teollisuuden standardeihin sekä tuotteen erityisvaatimuksiin.

Ympäristötestejä käytetään erityisesti elektroniikan, auto- ja ilmailuteollisuuden sekä lääketieteellisten laitteiden sekä kuluttajatuotteiden kehitysvaiheissa. Ne tarjoavat todennettavissa olevan tiedon siitä, kuinka tuote kestää käyttöön liittyviä rasituksia, ja mahdollistavat suunnittelun optimoinnin sekä riskien hallinnan.

Testitulokset kirjataan raportteihin, joissa esitetään testien tarkoitus, käytetyt olosuhteet, havainnot ja hyväksymiskriteerit. Epäonnistumiset voivat johtaa tuotteen muokkaukseen, lisätestaukseen tai lisävalvontaan. Ympäristötesteissä korostuu tulosten luotettavuus ja niiden yhteys todelliseen käyttöön.