UVsäteily

UV-säteily on auringon ultraviolettisäteilyä, jonka aallonpituudet ovat noin 100–400 nanometriä. Säteilyä jaetaan yleisesti kolmeen pääluokkaan: UV-A (315–400 nm), UV-B (280–315 nm) ja UV-C (100–280 nm). UV-C sekä suurin osa UV-B:stä absorboituvat ilmakehän ja ozonikerroksen vaikutuksesta, joten maan pinnalle saapuu käytännössä vain UV-A:ta ja rajallinen määrä UV-B:ta.

Lähteet ja vaihtelu: Pääasiallinen lähde on auringon säteily. Keinotekoisia lähteitä ovat UV-lamput, esimerkiksi solariumit sekä teollisuus- ja lääketieteelliset laitteet. Altistumisen määrä määräytyy sijainnin, vuodenaikojen, korkeuden ja vuorokauden ajan mukaan; pilvet, ilmanlaatu ja ilmakehän epäpuhtaudet vaikuttavat.

Terveyshaitat ja hyöty: UV-B-altistus aiheuttaa palamista ja DNA-vaurioita sekä lisää ihosyövän riskiä; UV-A tunkeutuu syvemmälle ihoon ja liittyy ennenaikaiseen ikääntymiseen sekä silmävaurioihin. D-vitamiinin tuotanto tapahtuu UV-B:n vaikutuksesta. Pitkäaikainen altistus voi lamaa immuunijärjestelmää, erityisesti lapsilla.

Suojaus ja mittaus: UV-indeksi kertoo maan pinnalla vallitsevan ultraviolettisäteilyn voimakkuuden. Suojaustoimet ovat laajakirjoiset aurinkovoiteet (SPF 30+), UV-suojavaatteet, hattu sekä UV-suojalasit ja varjo. Suositellaan välttämään intensiivistä auringonpaistetta kello 10–16 sekä toistuvaa altistumista.

Sovellukset ja ympäristö: UV-säteilyä hyödynnetään desinfioinnissa ja steriloinnissa sekä veden ja ilman puhdistuksessa, erityisesti UV-C-laitteissa. Säteily voi vaikuttaa ekosysteemeihin sekä materiaalien kestävyyteen, aiheuttaen pigmenttien haalistumista ja muovien haurastumista.