ympäristöraportoinnissa

Ympäristöraportoinnissa tarkoitetaan organisaation ympäristövaikutusten ja kestävyyden nykytilan sekä kehityssuuntien raportointia sidosryhmille. Raportointi voi olla osa talousraporttia tai erillinen kestävän kehityksen raportti. Tavoitteena on tarjota läpinäkyvää, vertailukelpoista tietoa ja ohjata päätöksentekoa sekä parantaa toiminnan vastuullisuutta.

Keskeisiä raportoitavia osa-alueita ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja kasvihuonekaasupäästöt (päästöjen määrät ja hallintakeinot), energiankulutus, vedenkäyttö, jätteet ja kierrätys, kemikaaleihin liittyvät riskit sekä luonnon monimuotoisuus. Lisäksi tarkastellaan toimitusketjun ympäristövaikutuksia, tuotteen elinkaarta sekä tavoitteiden toteutumista sekä riskien ja mahdollisuuksien kartoitusta.

Käytetyt viitekehykset ja sääntely vaihtelevat. Globaalisti yleisiä ovat GRI-standardi sekä ISSB:n laatimat kestävyysraportoinnin standardit; Euroopan unionissa kestävän kehityksen raportointia säädellään CSRD:llä, joka edellyttää yhtenäisiä, vertailukelpoisia tietoja sekä sisäistä hallintaa ja ulkoista varmistusta. Raportoinnin muoto voi olla osa vuosikatsausta, erillinen kestävän kehityksen raportti tai integroitu raportointi, ja tiedot tulisi julkaista sekä ihmis- että koneellisesti luettavassa muodossa.

Prosessi muodostuu materiaalisen merkityksen määrittelystä (materiality), datan keruusta ja laadunvarmistuksesta sekä mahdollisesti ulkoisesta varmennuksesta. Hyvin toteutettu ympäristöraportointi vaatii selkeää vastuunjakoa, aikataulujen hallintaa, datan laatua sekä sidosryhmien kuulemista.

---