yhteistyömallien

Yhteistyömallien käsite kattaa rakenteet, joissa kaksi tai useampi toimija muodostaa pysyvän kehyksen yhteiselle tavoitteelle. Toimijoita voivat olla julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin organisaatiot. Tällaiset mallit voivat koskea tutkimus- ja kehitysprojekteja, tuotannon yhteiskäyttöä, palveluiden tarjoamista tai infrastruktuurihankkeita. Tavoitteena on yhdistää resursseja, osaamista ja riskejä sekä lisätä arvoa kuin yksin toimien.

Tyypillisiä yhteistyömallien muotoja ovat strategiset allianssit, yhteisyritykset (joint ventures), tutkimus- ja kehityskonsortiot sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (PPP). Lisäksi voidaan muodostaa avoimen innovaation alustoja, verkosto- ja ekosysteemiyhteistyötä sekä alueellisia tai toimialakohtaisia verkostoja. Valinta riippuu tavoitteista, riskienjaosta sekä siitä, miten vastuut ja omistus halutaan järjestää.

Hallinto perustuu sopimuksiin, joissa määritellään vastuut, oikeudet, rahoitus sekä tiedonjakamiseen ja kilpailulainsäädäntöä koskevat periaatteet. Johtaminen on usein jaettua tai monitahoinen; päätöksentekoa ja sovittelua koskevat menettelyt ovat etukäteen sovittuja. Lainsäädäntö, tietosuoja ja eturistiriidat on huomioitava erityisesti monenkeskisissä sopimuksissa.

Elinkaari kattaa aloitteen, partnerivalinnan, sopimusten laatimisen, toteutuksen sekä tulosten arvioinnin ja mahdollisen laajentamisen tai päättämisen. Menetelmät mittaavat sekä innovaatiotuloksia että taloudellisia vaikutuksia sekä yhteisön tuottamia hyötyjä.

Yhteistyömallien etuja ovat resurssien tehokas hyödyntäminen, nopeampi innovaatioprosessi sekä riskien ja kustannusten jakaminen. Haasteita ovat erilaisten toimintatapojen yhteensovittaminen, luottamuksen rakentaminen, tiedonjakoon liittyvät riskit sekä koordinoinnin kustannukset. Huolellinen suunnittelu ja selkeät tavoitteet ovat keskeisiä menestyksen kannalta.