yhteiskehittelyn

Yhteiskehittäminen on kehittämisprosessi, jossa useat sidosryhmät osallistuvat tuotteen, palvelun tai politiikan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Osallistujia voivat olla loppukäyttäjät, asiakkaat, työntekijät, yritys- ja järjestöpartnerit sekä tutkijat. Tavoitteena on sekä löytää parempia ratkaisuja että lisätä ratkaisuun liittyvää omistajuutta ja hyväksyntää.

Kontekstiltaan yhteiskehittäminen liittyy design-ajatteluun, osallistavaan suunnitteluun ja avointen innovaatioiden ilmiöihin. Suomessa käsite on jäsennyt sekä liike-elämän että julkishallinnon sekä tutkimuksen kentillä, ja sitä käytetään kuvaamaan kulttuuria sekä menetelmiä, joissa tieto, riskit ja vastuut jaetaan.

Menetelmät kattavat co-design-työpajat, living lab -projektit, pilottihankkeet, käyttäjä- ja sidosryhmäkyselyt sekä yhteisöllisen ideoinnin. Yhteiskehittäminen korostaa iteratiivisuutta, prototypointia ja palautteen jatkuvaa keruuta sekä läpinäkyvyyttä päätöksenteossa. Prosessi voidaan toteuttaa useassa vaiheessa: ongelman määrittelystä, ratkaisujen ideoinnista, prototypoinnista, testauksesta ja käyttöönotosta.

Hyödyt voivat olla parempi ratkaisut osuvuus käyttäjien tarpeisiin, nopeampi käyttöönotto, suurempi sitoutuminen sekä organisaatioiden oppiminen ja innovatiivisuus. Haasteina esiintyvät usein koordinointi- ja fasilitointikustannukset, valtasuhteiden epätasaisuus, tekijänoikeudet sekä yksityisyyden suoja, sekä mittaamisen vaikeus.

Yhteiskehittäminen soveltuu monipuolisesti julkisen hallinnon, terveydenhuollon, kaupunkisuunnittelun sekä yhteiskehittäviä ekosysteemejä edistävien yritysten ja tutkimusryhmien projekteihin.