Yhteiskehittäminen

Yhteiskehittäminen on toimintamalli, jossa eri sidosryhmät osallistuvat yhteisen tarpeen määrittämiseen, ideointiin, prototyyppien laatimiseen ja ratkaisujen käyttöönottoon. Tavoitteena on yhteisomistus suunnitteluprosessista, oppiminen ja jatkuva parantaminen sekä lopputuloksen soveltuvuus todellisiin tarpeisiin. Yhteiskehittämistä sovelletaan sekä yksityisen että julkisen sektorin hankkeissa sekä kansalaistoiminnassa, ja siihen liittyy usein vuorovaikutteinen suunnittelu, palvelumuotoilu ja asiakas-/käyttäjälähtöisyys.

Keskeisiä elementtejä ovat yhteinen tavoite, osallistumisen esteetön tilaisuus, läpinäkyvä kommunikaatio, iteratiiviset prototyyppien kehittämisestä ja arviointi sekä uuden tiedon hyödyntäminen. Käytännön toteutuksessa korostuvat fasilitointi, sidosryhmien kartoittaminen, resurssien turvaaminen ja selkeät roolit sekä pelisäännöt.

Menetelmät vaihtelevat työpajoista co-design -sessioihin, design-sprintteihin, pilotointeihin ja living lab -ympäristöihin sekä prototyyppien konkreettiseen testaamiseen käyttäjillä.

Yhteiskehittämisen hyödyt voivat ilmetä parempana relevanssina, hyväksyttävyytenä ja innovatiivisina ratkaisuina sekä vahvempana fiiliksellä siitä, että ratkaisut vastaavat todellisia tarpeita. Haasteita voivat olla ajankäyttö, kustannukset, koordinointi sekä valtasuhteiden tasapaino, tietosuoja ja tekijänoikeudelliset kysymykset.

Menestyksekäs toteutus edellyttää vahvaa johtajuutta, osallistuvuuteen perustuvaa suunnittelua, riskienhallintaa ja eettisten periaatteiden huomioimista sekä selkeää mittaamista ja palautesilmukkaa.

Esimerkkejä käytöstä ovat kaupungin asukkaiden kanssa suunnitellut asuin- ja palveluratkaisut, terveydenhuollon palveluprosessien uudistaminen sekä asiakkaiden kanssa tehtävä tuotekehitys.