Home

vaikeus

Vaikeus on suomen kielen substantiivi, joka tarkoittaa vaikeutta, hankaluutta tai haastetta. Se viittaa sekä konkreettiseen esteeseen tai rasitukseen, joka hankaloittaa toiminnan suorittamista, että abstraktiin ongelmaan tai tilanteeseen, jossa ratkaisu on epävarma tai työläs. Vaikeutta voidaan kuvata sekä fyysisenä suorituskykyn rajoitteena että henkisenä tai sosiaalisena haasteena. Sanaa käytetään yleisesti sekä yksittäisestä tilanteesta että useammasta haasteesta puhuttaessa.

Käyttöalueet ja merkitysnivelet laajenevat arkipäiväisestä kielestä kohti spesifimpiä ilmaisuja. Esimerkiksi ilmauksia kuten “tämän tehtävän tekeminen aiheuttaa

Etymologia ja taivutus: vaikeus muodostuu adjektiivista vaikea + nominaalisesta -us-päätteestä. Sillä on tyypillinen -us-sanaluokka. Yksikkö: vaikeus; genitivi

Lähisanaineistoissa käytetään usein synonyymejä kuten haaste, ongelma tai pulma. Yleisintä on kuitenkin puhua vaikeudesta kontekstissa, jossa

vaikeuksia”
tai
“oppimisvaikeudet”
sekä
“kognitiiviset/behavioraaliset
vaikeudet”
käytetään
kuvaamaan
erilaisia
haasteita.
Vaikeudet
voivat
liittyä
opiskeluun,
suoriutumiseen
työ-
tai
arjessa,
motivaatioon
tai
sosiaalisiin
tilanteisiin.
Sanaa
käytetään
myös
kuvaamaan
yleisiä
ongelmia
tai
esteitä,
joita
halutaan
tarkastella
ja
joiden
ratkaisemista
pyritään
edistämään.
singularissa
vaikeuden;
partitiivi
vaikeutta.
Monikossa:
nominatiivi
vaikeudet;
partitiivi
vaikeuksia;
genetiivi
monikossa
vaikeuksien.
halutaan
korostaa
tehtävää
tai
tilannetta,
joka
vaatii
selviytymistä
tai
ratkaisua.