vuorokausikierto

Vuorokausikierto on elimistön sisäinen noin 24 tunnin rytmi, joka säätelee unirytmiä, hormonaalista eritystä, aineenvaihduntaa sekä kehon lämpötilaa. Rytmi on suurelta osin genetiikkaan perustuva, mutta se sopeutuu ympäristön valon ja pimeyden vaihteluun.

Pääkellona toimii hypotalamuksessa sijaitseva suprachiasmaticus-tumake (SCN). SCN koordinoi sekä keskushermoston että perifeerien kudosten kelloja. Solujen molekulaarisessa kellomekanismissä on palautemekanismi: CLOCK- ja BMAL1 -tekijät aktivoivat PER- ja CRY-geenien ilmentymän, ja PER/CRY-proteiinit lopulta estävät CLOCK–BMAL1-toimintaa, mikä tuottaa noin 24 tunnin syklin.

Ulkoiset säätelijät ovat tärkeitä. Valo on tärkein rytmin säätelijä: verkkokalvon melanopsiinia sisältävät gangliisolut välittävät valon tiedot SCN:lle. Päivän aikana valo mittaa vuorokautta ja laattaa rytmiä; pimeällä pineaalirauhanen erittää melatoniinia, mikä helpottaa nukkumaanmenoa. Kehon lämpötila ja kortisolitasot seuraavat vuorokausikelloa, korostuen aamulla.

Lisäzeitgeberit, kuten ruokailun ajankohta, liikunta ja sosiaaliset aikataulut, voivat toimia säätötekijöinä etenkin valon vaikutuksen ollessa vähäisempä.

Häiriöt ja terveys: vuorokausikierron häiriöt voivat aiheuttaa univajeen ja päiväväsymyksen lisäksi metabolisiin, mielenterveys- ja kardiovaskulaarisiin riskeihin liittyviä ongelmia. Yleisimmät tilat ovat viivästynyt unirytmin häiriö (DSPS), aikaisemman unirytmin häiriö (ASPD) sekä vuorotyön aiheuttama unihäiriö (SWSD); lyhytaikainen jet lag on tavallinen siirryttäessä ajasta toiseen.

Hoito perustuu säännöllisiin unirytmeihin, valohoitoon, ruokailun rytmittämiseen sekä tarvittaessa lääkärin ohjaukseen perustuvaan hoitoon, kuten melatoniinilisään tai kognitiiviseen unihäiriöiden hoitoon. Terveydenhuollon ammatti voi auttaa yksilöllisessä suunnitelmassa.