hypotalamuksessa

Hypotalamus on väliaivojen alue, joka sijaitsee kolmannen ventrikkelin ventraalipuolella thalamuksen alapuolella ja aivolisäkkeen yhteydessä. Se on keskeinen keskuksissa, jossa autonominen hermosto ja endokriininen järjestelmä kohtaavat. Hypotalamus koostuu useista tumakkeista ja ydinryhmistä, joista tunnetuimpia ovat suprachiasmaticus (katto-tumake, vuorokausirytmin ohjaaja), paraventrikulaarinen ja supraoptinen tumake sekä arcuatus ja ventromediaalinen alue.

Hypotalamus vastaanottaa ja tulkitsee monenlaisia signaaleja: aistin- ja sisäpuolelta tulevia viestejä nestetasapainosta, lämpötilasta, verisuonivolyymin muutoksista sekä uni- ja stressisignaaleja. Se lähettää välittömiä käskyjä sekä autonomisia että hormonaalisia reittejä pitkin. Hypotalamus muodostaa olennaisen yhteyden aivolisäkkeeseen, mikä mahdollistaa nopean ja pitkäaikaisen säätelyn endokriinisessä järjestelmässä.

Endokriininen säätely perustuu kahteen pääreitteihin: neurohypophysisin kautta sekä aivolisäkeluukon adenohypophysiksen kautta tapahtuvaan säätelyyn. Posteriorinen aivolisäke erittää oksitosiin ja antidiureettista hormonia (vasopressiin) neuroneista. Etu- eli adenohypophysis saa releaashormonit hypotalamukselta (esim. CRH, TRH, GnRH, GHRH, somatostatin ja dopamiini), jotka ohjaavat kilpirauhasen, lisämunuaisten, gonadien ja kasvuhormonin eritystä.

Hypotalamuksen toiminta vastaa perusjäätymistä, kuten lämpötilaa, nestetasapainoa ja energiatasetta sekä nousevia vuorokausirytmejä ja unirytmejä. Se lisäksi säätelee nälkää ja kylläisyyttä sekä stressivasteita ja seksuaalista käyttäytymistä. Vauriot tai sairauksia aiheuttavat tilat voivat johtaa keskushermoston ja endokriinisen järjestelmän toiminnan häiriöihin, kuten diabetes insipitus, hypopituutaarinen vajaatoiminta tai unten ja ruokahalun säätelyn ongelmia.