mielenterveys

Mielenterveys kuvaa yksilön kokonaishyvinvointia henkisellä, tunteiden ja sosiaalisen elämän osa-alueilla sekä kykyä selviytyä arjesta ja osallistua yhteisöön. Se ei ole pelkästään oireiden puuttumista, vaan tilanne, jossa ihminen hallitsee tunteitaan, sopeutuu stressiin ja rakentaa merkityksellisiä ihmissuhteita.

Se on dynaaminen tila, jota voivat muuttaa kriisit ja elämäntilanteet. Oikeanlainen tuki ja ajoissa aloitettu hoito voivat palauttaa toimintakyvyn ja vahvistaa resilienssiä.

Mielenterveyteen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät: perintötekijät, aivotoiminta, varhaiset kokemukset, elinympäristö sekä elämäntavat ja stressi.

Riskitekijöitä ovat trauma, köyhyys, yksinäisyys ja päihteiden käyttö; suojatekijöitä tarjoavat tuki lähiyhteisöstä, koulutus- ja työmahdollisuudet sekä esteetön terveydenhuolto.

Yleisimmät häiriöt ovat ahdistuneisuus, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia sekä päihde- ja pelihäiriöt. Lapsilla ja nuorilla korostuvat kehitykselliset haasteet.

Mielenterveyden edistäminen ja varhainen puuttuminen ovat keskeisiä: tietoisuus, stigmaa vähentäminen, pääsy hoitoon sekä palveluiden koordinaatio.

Hoito voi sisältää psykoterapiaa, lääkitystä sekä elämäntapamuutoksia kuten uni ja liikunta. Arviointi ja yksilöllinen hoitosuunnitelma voivat sisältää myös vertaistukea ja moniammatillista tiimityötä.

Yhteiskunnan tasolla tavoitteena on oikeudenmukainen ja esteetön hoito sekä ennaltaehkäisevä työ kulttuurin, koulutuksen ja työpaikkojen piirissä.