puuttumista

Puuttumista on suomalaisessa kielessä käsite, joka viittaa väliintuloon tai sekaantumiseen johonkin tilanteeseen, tapahtumaan tai prosessiin. Se rakentuu verbistä puuttua, jonka merkitys on “ottaa kiinni jostakin” tai “olla mukana väliin”. Puuttuminen voidaan ymmärtää sekä neutraalina toimenpiteenä (esimerkiksi sääntely tai valvonta) että negatiivisena, epätoivottuna häiritsemisenä.

Puuttumista käytetään substantiivina, jonka perusmuoto on puuttuminen ja jonka partitiivinen muoto on puuttumista. Sitä käytetään yleisesti objektiivina esimerkiksi: “valtion puuttumista talouteen”, “yksilön puuttumista yksityiselämään”, “naapuruston puuttumista alueen kehittämiseen”. Kumulatiivisesti sana kattaa sekä tarkoituksellisen väliintulon että vaikutelman siitä, että jokin ulkopuolinen tekijä vaikuttaa kuluvaan prosessiin.

Verrattuna sanan muihin muotoihin, kuten sekaantuminen, puuttuminen voi korostaa ohjaavaa tai valvovaa aspektia eikä välttämättä merkitse tarkoituksetonta sekaantumista. Kontekstista riippuen puuttumisella voi olla sekä oikeudellinen että eettinen ulottuvuus, ja sen arvotus vaihtelee tilanteen mukaan: se voi olla tarpeellista suojelun tai oikeudenmukaisuuden vuoksi, tai se voi olla koettu liiallisena ja yksityisyyden loukkauksena.