Mielenterveyden

Mielenterveyden käsite kuvaa yksilön psyykkistä hyvinvointia sekä kykyä hallita tunteita, ajatuksia ja toimintaa arjessa. Hyvinvoiva mielenterveys mahdollistaa omien voimavarojen käyttöä, ihmissuhteiden ylläpitämisen ja sopeutumisen muuttuviin elämäntilanteisiin. Mielenterveys on jatkumolla, eikä pelkästään sairauksien puuttumista.

Mielenterveys vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, kuten koulumenestykseen, työllisyyteen, fyysiseen terveyteen ja sosiaaliseen osallistumiseen. Sen ylläpitämiseksi tarvitaan sekä yksilön omia resursseja että ympäristön tukea, mukaan lukien turvalliset ihmissuhteet, riittävä uni, liikunta ja terveellinen ravitsemus.

Riskitekijöitä mielenterveysongelmille voivat olla geneettiset taipumukset, varhaiset traumat, krooniset sairaudet, alkoholi- ja päihdekäyttö sekä köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen. Suojelutekijöitä ovat myönteinen tukiverkosto, sopeutumista tukevat taidot, varhainen avun saaminen sekä kognitiiviset ja emotionaaliset coping-keinot.

Yleisimmät mielenterveyden häiriöt sisältävät masennuksen, ahdistuneisuushäiriöt, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian sekä päihde- ja riippuvuushäiriöt. Hoito voi sisältää psykoterapiaa, lääkehoitoa ja elämäntapamuutoksia. Tärkeää on varhainen tunnistus ja potilaan tarpeisiin räätälöidyt palvelut.

Julkiset palvelut ja yhteisöt tukevat mielenterveyden hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Mielenterveyden edistäminen voidaan toteuttaa koulussa, työpaikoilla sekä yhteisöissä esimerkiksi luomalla turvallisia tukiverkostoja, tiedottamalla ja vähentämällä stigmaa. Kansainväliset ohjeet korostavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa hoito, ennaltaehkäisy ja yhteisöllisyys muodostavat osan terveydestä.