virustartuntaa

Virustartunta on tila, jossa elimistöön päässyt virus alkaa lisääntyä soluissa ja aiheuttaa oireita. Virus voi tarttua hengitysteiden, ruoansulatuskanavan tai verenkierron kautta. Yleisimmät tartuntareitit ovat hengitysteiden pisarat, kosketus saastuneisiin pintoihin tai esineisiin sekä ruoka- tai vesiväylien kautta. Joillakin viruksilla on lisäksi vektoreita, kuten hyönteisiä.

Oireet riippuvat viruksesta ja yksilöstä, mutta yleisiä ovat kuume, yskä, kurkkukipu, nenäoireet, väsymys sekä lihassäryt. Ruuansulatuskanavan viruksissa esiintyy usein pahoinvointia, oksentelua tai ripulia. Oireet voivat vaihdella lievistä oireista vakaviin, ja joillakin voi olla vain vähäisiä tai ei lainkaan oireita.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä mahdolliseen altistumiseen. Vahvistavassa laboratoriotestauksessa käytetään esimerkiksi PCR- tai nopeita antigeenitestejä. Verinäytteet voivat joskus tukea diagnosointia, erityisesti seurantatutkimuksissa. Lapsilla, vanhuksilla ja immuunipuutteisilla diagnoosi sekä seuranta voivat olla erityisen tärkeitä.

Hoito ja ehkäisy: Useimmat virustartunnat paranevat ilman erityishoitoa lepoa, riittävää nesteytystä ja oireiden lievittämistä. Joillekin viruksille on tarkoitettu antiviraalihoitoja, kuten influenssassa. Antibiotit eivät tehoa viruksiin, vaan niitä käytetään vain bakteeritulehduksen epäillessä. Ehkäisy toteutuu rokotuksilla, hyvällä käsihygienialla, yskimisen ja aivastamisen tauottamisella sekä eristäytymisellä oireisen aikana.

Ennuste ja yleisökeskeinen näkökulma: Useimmat virustartunnat ovat parantuvia terveille aikuisille ja lapsille. Riskivammoja voivat kohdata iäkkäät, immuunipuutteiset ja kroonisesti sairaat. Kansanterveydellisesti tärkeää on rokotusten, seurannan ja tartuntaketjujen hallinta.