Verinäytteet

Verinäytteet ovat verestä laboratorioanalyyseja varten otettuja näytteitä. Niiden tarkoituksena on tukea diagnoosia, hoidon seurantaa sekä tieteellistä tutkimusta. Näytteenotto voidaan suorittaa laskimosta (venipunktio) useilla tekniikoilla tai harvemmin kapillaarinäytteenä sormenpäästä. Verinäytteiden laatu riippuu preanalyyttisistä tekijöistä, kuten näytteenottotavasta, käsittelystä ja kuljetuksesta.

Yleisimmät näytteet ovat kokonaisveri, plasma ja seerumi. Kokonaisveri sisältää verisolut; plasma saadaan verinäytteestä antikoagulanttiin sekoitettuna ja erotetaan sentrifugoinnissa, jolloin verisolut jäävät pohjalle. Seerumi saadaan veren hyytyessä, jolloin neste erotetaan. Kapillaarinäytteet ovat pienempiä ja soveltuvat esimerkiksi verensokerin sekä pikatestien tekoon.

Näytteiden ottaminen tapahtuu aseptisesti koulutetun henkilöstön toimesta. Venipunktion yhteydessä käytetään kertakäyttöneulaa ja kokoelputkea; näytteet merkitään huolellisesti ja kuljetetaan laboratorioon oikea-aikaisesti. Esilämpötalkoiden vaikutukset, kuten ruoka, juoma ja liikunta, voivat vaikuttaa tuloksiin. Hemolyysi tai kontaminaatio voi vääristää tuloksia.

Käsittely ja säilytys riippuvat analyysistä. Useimmat seerumi- ja plasmatutkimukset säilytetään 2–8 °C lyhytaikaisesti; pidemmässä varastoinnissa näytteet voidaan pakastaa (-20 °C tai -80 °C). Ennen analyysejä näyte voidaan centrifugoida ja erottaa plasma tai seerumi.

Verinäytteiden analyysit kattavat hematologiaa (verisolujen määrät), biokemiaa (metabolitit ja entsyymit), immunologiaa sekä molekyylibiologiaa ja infektiotestejä.

Turvallisuus ja eettisyys ovat olennaisia: näytteiden ottaminen ja käsittely on potilaan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyvien säännösten alaista. Tutkimuskäytössä näytteet saa käyttää vain potilaan suostumuksella ja asianmukaisten lupien puitteissa.