seurantatutkimuksissa

Seurantatutkimuksissa, tai kohortti- eli longitudinaalitutkimuksissa, valitaan joukko ihmisiä (kohortti) ja seurataan heidän terveys- tai elämäntilanteensa kehitystä pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on selvittää, miten aikaisemmat altisteet, kuten elämäntavat, ympäristötekijät tai genomiset piirteet, liittyvät tuleviin sairauksien tai terveysmuutosten ilmentymiin. Seurantatutkimukset voivat tutkia useita erilaisia tuloksia samanaikaisesti ja niiden avulla voidaan arvioida aikaisemman altistumisen ja myöhemmän tapahtuman välistä ajan suhdetta.

Seurantatutkimukset jaetaan usein prospektiivisiin ja retrospektiivisiin. Prospektiivisessa toteutuksessa kohortti aloitetaan nykyhetkellä ja osallistujia seurataan eteenpäin, altisteet määritellään ja tulokset kirjataan tulevaisuudessa. Retrospektiivinen tutkimus käyttää jo kerättyjä historia- tai rekisteritietoja ja yrittää rekonstruoida altisteiden ja tulosten välisiä yhteyksiä menneisyydestä käsin. Kohortit voivat olla kiinteitä tai dynaamisia, jolloin mukaan voidaan ottaa uusia henkilöitä tutkimuksen aikana.

Aineiston kerääminen ja seuranta perustuvat usein terveysrekistereihin, haastatteluihin, kyselyihin sekä kliinisiin arviointeihin. Tulosten mittaus keskittyy esiintymistiheyksiin, incidence- ja riskisuhteisiin sekä mahdollisesti hazardisuhteisiin. Analyysissä käytetään esimerkiksi suhteellisia riskejä, riskieroja tai Coxin mallia, ottaen huomioon sekoittuvien tekijöiden säätelyn.

Seurantatutkimusten vahvuuksia ovat temporaalisen suhteen osoittaminen ja kyky tutkia useita tuloksia sekä useita altisteita samanaikaisesti. Rajoituksia ovat confounding, valikoituminen, mittausvirheet sekä kustannukset ja pitkät aikahorisontit. Eettiset näkökohdat korostuvat, erityisesti tiedon suojaus ja suostumukset, erityisesti rekisteripohjaisissa tutkimuksissa. Nämä tutkimusasetelmat ovat keskeisiä väestön terveyden seurannassa ja riskien ymmärtämisessä.