Seurantatutkimukset

Seurantatutkimukset ovat tutkimuksia, joissa samaa tutkittavaa joukkoa seurataan ajassa keräten tietoa ilmiön kehityksestä, esiintyvyydestä ja mahdollisista riskitekijöistä. Tavoitteena on usein havaita ajassa tapahtuvia muutoksia sekä selvittää syy-seuraussuhteitaExposure ja outcome -yhteyksiä voidaan arvioida aikajänteen kautta, jolloin temporalius voidaan todentaa paremmin kuin cross- or contemporaneous designs.

Tyypillisesti seurantatutkimukset jaetaan prospektiivisiin ja retrospektiivisiin. Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa osallistujat valitaan ennen lopputuloksen ilmenemistä ja heidän tilansa seurataan eteenpäin. Retrospektiivinen kohorttitutkimus hyödyntää jo olemassa olevaa dataa rekistereistä tai potilastiedoista palaten menneeseen tilanteeseen ja kartoittaen lopputulokset jälkikäteen. Muita toteutustapoja ovat pitkittäistutkimukset, joissa samat osallistujat seurataan useiden mittauskierrosten kautta useiden vuosien ajan.

Suunnittelussa keskeisiä seikkoja ovat otannan perusteet, seurannan pituus, lopputulosten määrittely sekä mittausmenetelmät. Attritio eli osallistujien lähtö tutkimuksesta sekä mahdollinen mittausvälineiden tai tiedonkeruumenetelmien muutokset voivat aiheuttaa epäjatkuvuuksia ja virhettä. Sääntöjenmukainen suunnittelu, huolellinen konfoundingin hallinta ja sensitiivisyys biasille ovat tärkeitä.

Analyysissa käytetään tilastollisia keinoja kuten riskisuhteita (RR) tai suhteellisia vaaranimiä (HR), sekä elossaolon aikamallinnusta kuten Kaplan-Meier -näkymiä ja Coxin suhteellista vaaramallia. Eettiset näkökulmat, kuten suostumus, tietosuoja ja datan luottamuksellisuus, ovat olennaisia koko tutkimusprosessin ajan.

Seurantatutkimukset tarjoavat arvokasta evidenceä, erityisesti kun halutaan ymmärtää ilmiöiden luonnollista historiaa, ehkäisykeinojen vaikutuksia ja toteutettujen interventioiden pitkän aikavälin tuloksia. Ne voivat tukea päätöksentekoa kansanterveydessä, kliinisessä praksissa ja terveysvarantojärjestelmissä.