Seurantatutkimusten

Seurantatutkimukset eli longitudinaliset tutkimukset ovat tutkimusmenetelmiä, joissa tutkittavia seurataan ajan mittaan kerättävien tietojen avulla. Niiden tarkoituksena on selvittää, miten erilaiset altistukset, hoitotoimenpiteet tai muut tekijät liittyvät lopputuloksiin, kuten sairauksien esiintyvyyteen, oireiden kehittymiseen tai kuolleisuuteen.

Ne voivat olla etukäteen suunniteltuja (prospektiivisia) tai retrospektiivisiä, jolloin tiedot kerätään menneiden tapahtumien perusteella. Yleisiä muotoja ovat pitkittäis- tai kohorttitutkimukset sekä rekisteri- tai potilasvalvontatutkimukset. Tavoitteena on kartoittaa ajassa tapahtuvia muutoksia ja antaa mahdollisuus arvioida riskitekijöitä sekä hoitojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Tietolähteinä käytetään usein potilasrekistereitä, kansallisia rekistereitä, sähköisiä terveystietoja, kyselyjä sekä biologisia näytteitä. Analyysit voivat sisältää aikaa kuvaavia ja tapahtumasidonnaisia menetelmiä, kuten Kaplan-Meierin estimointia ja Coxin suhteita (hazard ratios), sekä monimutkaisempia regressio- tai tilastollisia malleja.

Seurantatutkimuksilla on useita etuja: ne mahdollistavat aikasuhtaisiin syy-seuraussuhteisiin perustuvan tiedon saamisen ja pitkäaikaisen vaikutuksen arvioinnin suurella tilastollisella voimalla, erityisesti rekisteritietojen avulla. Rajoitteisiin kuuluu kadonneisuus seurannasta, confounding ja mittausvirheet sekä mahdollinen valikoitumisvaikutus.

Käyttökohteita ovat hoitojen turvallisuuden ja tehon arviointi, riskitekijöiden tutkimus sekä väestötason sairauksien kehityksen seuraaminen. Seurantatutkimukset muodostavat tärkeän osan epidemiologisesta ja kliinisestä tutkimuslaitteistosta.