altistukset

Altistukset tarkoittavat tiloja tai prosesseja, joissa ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden, haitallisten aineiden tai muiden tekijöiden kanssa. Altistuminen voi olla välitöntä tai pitkäkestoista, ja terveysvaikutukset riippuvat tekijästä, huomioidusta annoksesta, keston sekä yksilöllisistä tekijöistä kuten iästä, terveydentilasta ja perinnöllisistä tekijöistä.

Altistukset jaotellaan yleisesti kemiallisiin, fysikaalisiin ja biologisiin altistuksiin. Kemialliset altistukset liittyvät haitallisten aineiden, kuten kemikaalien, pölyn tai ilman epäpuhtauksien saantiin. Fysikaaliset altistukset sisältävät säteilyä, melua, lämpötilan, säteilyn sekä fysikaaliset ärsykkeet. Biologiset altistukset liittyvät mikrobeihin, bakteereihin, viruksiin tai bioaerosoleihin. Lisäksi on puhuttava elintavoista ja käyttäytymisestä johtuvista altistuksista, kuten UV-säteilelle altistumisesta, tupakoinnista tai alkoholin käytöstä.

Altistusten arviointi ja mittaaminen yhdistää ympäristö- ja biomediallisia menetelmiä. Ympäristön mittaukset, biomarkkerien analysointi ja altistusarvioinnit auttavat määrittämään yksilön tai väestön kokouksen riskit. Tietoja käytetään päätöksenteossa ja riskien hallinnassa.

Terveysvaikutukset voivat olla välittömiä tai pitkäaikaisia, ja niiden vakavuus määräytyy annoksen sekä keston mukaan. Tutkimus painottuu usein toleranssiarvoihin ja annos-reaktio -suhteisiin, mikä ohjaa turvallisuuskäytäntöjä.

Riskien hallinta tähtää altistusten vähentämiseen ja suojelun parantamiseen. Siihen kuuluu riskinarviointi, päästöjen vähentäminen, ilmanlaadun parantaminen, suojavarusteet sekä säädösten ja suositusten noudattaminen. Kansainvälisesti toimivat luokitus-, REACH- ja työterveysstandardit ohjaavat kemikaalialtistusten hallintaa.