vesinkäsittelymenetelmistä

Vesinkäsittelymenetelmät ovat prosesseja, joilla poistetaan epäpuhtauksia vedestä tai tehdään vedestä käyttökelpoista eri tarkoituksiin. Näitä menetelmiä käytetään niin juomaveden valmistuksessa, teollisuudessa kuin jäteveden puhdistuksessakin. Menetelmien valinta riippuu käsiteltävän veden laadusta ja halutusta lopputuloksesta.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on suodatus, jossa vesi johdetaan erilaisten suodatinmateriaalien, kuten hiekan, soran tai aktiivihiilen läpi. Tämä poistaa tehokkaasti kiinteitä hiukkasia ja joitakin liuenneita aineita. Kemiallinen saostus on toinen menetelmä, jossa lisätään kemikaaleja veteen, jotta epäpuhtaudet saostuvat ja ne voidaan sitten erottaa. Esimerkiksi alumiinisulfaattia tai rautasulfaattia käytetään yleisesti sameuden poistoon.

Desinfiointi on tärkeä vaihe, jolla tuhotaan vedessä olevat haitalliset mikro-organismit. Yleisimpiä desinfiointimenetelmiä ovat klooraus, otsonointi ja UV-säteily. Klooraus on perinteinen menetelmä, mutta se voi tuottaa sivutuotteita. Otsoni on tehokas desinfiointiaine, mutta se on kalliimpi. UV-säteily on kemikaaliton menetelmä, joka on tehokas, mutta ei jätä jälkidesinfiointivaikutusta.

Teollisuudessa ja jätevedenpuhdistuksessa käytetään usein myös biologisia menetelmiä, joissa mikro-organismit hajottavat orgaanisia epäpuhtauksia. Kalvotekniikat, kuten käänteisosmoosi ja ultrafiltraatio, ovat myös yleistyneet, sillä ne pystyvät poistamaan erittäin tehokkaasti pieniäkin epäpuhtauksia, kuten suoloja ja viruksia. Valittava menetelmä yhdistelmä riippuu aina tapauskohtaisesti veden laadusta ja käyttötarkoituksesta.