desinfiointimenetelmiä

Desinfiointimenetelmiä ovat keinoja tappaa tai inaktivoida mikro-organismeja, kuten bakteereja, viruksia ja sieniä, eläviltä pinnoilta tai esineiltä. Tavoitteena on vähentää tartuntatautien leviämistä ja parantaa hygieniaa.

Yleisimpiä desinfiointimenetelmiä ovat fysikaaliset ja kemialliset menetelmät. Fysikaalisista menetelmistä lämpö on tehokas. Korkea lämpötila, kuten kiehuva vesi tai autoklaavaus, tuhoaa mikro-organismeja. Myös säteily, kuten ultraviolettisäteily (UV-säteily), voi tappaa mikro-organismeja rikkomalla niiden DNA:ta.

Kemiallisista menetelmistä käytetään laaja-alaisesti erilaisia desinfiointiaineita. Näitä ovat esimerkiksi alkoholipohjaiset aineet, kuten etanoli ja isopropanoli, jotka denaturoivat proteiineja. Klooripohjaiset yhdisteet, kuten natriumhypokloriitti, ovat tehokkaita hapettimia, jotka tuhoavat mikro-organismien solurakenteita. Kvartääriset ammoniumyhdisteet puolestaan vaikuttavat solukalvojen läpäisevyyteen. Vetyperoksidi on toinen yleinen kemiallinen desinfiointiaine, joka toimii hapettimena.

Desinfioinnin valinnassa otetaan huomioon desinfioitava pinta tai esine, mikro-organismien tyyppi, teho ja mahdolliset turvallisuusnäkökohdat. Menetelmän oikeaoppinen käyttö on tärkeää tehokkuuden varmistamiseksi. Usein desinfiointi suoritetaan puhdistuksen jälkeen, sillä lika ja orgaaninen aines voivat heikentää desinfiointiaineiden tehoa.