desinfiointi

Desinfiointi tarkoittaa mikro-organismien inaktivoimista tai niiden toimintakyvyn heikentämistä siten, että tartuntariski pienenee. Yleisimmin sillä tarkoitetaan patogeenisten bakteerien, virusten sekä joidenkin sienten ja alkueläinten vähentämistä. Desinfiointi eroaa steriloinnista: sterilointi pyrkii tuhoamaan kaikki mikrobiryhmät, mukaan lukien itiöt, kun taas desinfiointi tavoittelee suurta osaa taudinaiheuttajista ilman vaatimusta täydellisestä sterilitestä.

Toimenpiteet voivat olla kemiallisia tai fysikaalisia. Kemiallisia desinfektantteja ovat esimerkiksi alkoholit (etanoli, isopropanoli), klooriyhdisteet (esimerkiksi hypokloriittiset ratkaisut), hapettavat aineet (vetyperoksidi), sekä kationiset tensidit eli QAC-yhdisteet. Fysikaalisia keinoja ovat kuumennus ja UV-C-säteily. Desinfiointi toteutetaan usein puhdistuksen jälkeen, sillä lika ja biofilmi voivat heikentää desinfektantin tehoa.

Tehokkuus riippuu monista tekijöistä: mikrobien määrä, orgaaninen materiaali, pH, lämpötila sekä kosketusaika. Ohjeistetut kosketusajat vaihtelevat tuotteittain, ja tuloksen saavuttamiseksi on tärkeää noudattaa valmistajan annostelu- ja käyttöohjeita sekä tilan puhtaanapitoa.

Käyttökohteita ovat terveydenhuolto, elintarviketeollisuus, vesihuolto sekä kotitaloudet ja julkiset tilat. Turvallisuus ja ympäristövaikutukset huomioidaan noudattamalla suosituksia, käyttökohteen tyyppiä ja paikallisia säädöksiä. Desinfiointi ei yleensä korvaa puhdistusta epäpuhtauksien poistamisessa, vaan ne suoritetaan peräkkäin tai samanaikaisesti asianmukaisella tavalla.