UVCsäteily

UVC-säteily tarkoittaa ultraviolettisäteilyä, jonka aallonpituudet ovat noin 100–280 nanometriä. Se on UV-säteilyn lyhyin osa. Suurin osa luonnollisesta UVC:sta ei saavuta maan pintaa, sillä otsonikerros absorboi sen tehokkaasti. Teollisesti tuotettavaa UVC-säteilyä syntyy esimerkiksi matalapaineen lampuista ja UV-C‑ledeistä, joita käytetään desinfiointiin.

Käyttötarkoitukset ja vaikutus: UVC‑säteily on tehokas mikrobien inaktivoija. Se aiheuttaa mikro-organismien solun perimän vaurioitumista, muun muassa tymiini-dimeerejä, mikä estää DNA:n tai RNA:n replikaation. Tämän vuoksi se soveltuu veden, ilman ja pintojen desinfiointiin sekä lääketieteellisissä ja teollisissa puhdistuksissa. UVC ei kuitenkaan pääse syvälle ihmiskehon kudoksiin tai silmien sarveiskalvoon, joten sen vaikutukset ovat pääasiassa pinnallisia.

Rajoitukset ja turvallisuus: UVC‑säteily on suora vaara iholle ja silmille; altistuminen voi aiheuttaa palovammoja ja näkövaikeuksia. Siksi käyttöön liittyy turvatoimia, kuten suojalasit, pysyvät suojat, kuljetus- ja asennussuojat sekä varotoimet, ettei ihmisiä pääse altistumaan suoraan säteilylle. Joissakin 185 nm:n lyhytaajuisissa lähteissä voi muodostua otsonia, mikä on huomioitava sisätiloissa. Monet kaupalliset LAMPPU-laitteet käyttävät 254 nm‑aaltoa, kun taas tutkimuksessa ja joissakin ratkaisuissa tutkitaan 222 nm:n far-UVC‑säteilyä, jonka on epäilty olevan ihmisten kannalta vähemmän vahingollinen, mutta sen turvallisuutta tarkastellaan edelleen.

Käytännön esimerkit: UVC‑desinfiointi käytetään veden käsittelyssä, ilmanvaihdon desinfioinnissa, pintojen steriloinnissa sekä erikoistilanteissa sairaaloissa ja laboratoriossa. Tutkimus jatkuu sen selvittämiseksi, kuinka UVC:tä voitaisiin käyttää turvallisesti ihmisasutuksessa, ja millaiset laitteistot takaavat tasaisen ja tehokkaan säteilyn ilman haittavaikutuksia.