vaatimusta

Vaatimus on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan edellytystä, standardia, ehtoa tai pyyntöä, jonka täyttämisen katsotaan olevan välttämätöntä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi tai sopimuksen voimassa pitämiseksi. Vaatimus voi viitata yksittäiseen ehtoon, koko vaatimusten joukkoon tai yleiseen vaatimusten luokkaan. Sillä on sekä arkikielessä että virallisessa käytössä laajat sovellusalueet oikeudellisissa asiakirjoissa, sopimuksissa sekä laatu- ja turvallisuusvaatimuksissa.

Vaatimus taipuu suomen kielessä kuten muutkin sanat. Yksikön nominatiivissa on vaatimuksen vastine vaatimus, genetiivi vaatimuksen, partitiivi vaatimusta, ja monikon osalta partitiivi on vaatimuksia. Yleisimmin käytetty muoto on monikon partitiivi, kun puhutaan useista vaatimuksista. Yksikön partitiivia käytetään harvemmin, mutta sitä esiintyy esimerkiksi ilmauksissa kuten vaatimusta täyttävä yritys tai vaatimusta asettava toimielin.

Vaatimusta käytetään erityisesti virallisissa ja teknisissä yhteyksissä, jolloin tarkoitetaan tiettyä yksittäistä vaatimus- tai ehtokokonaisuutta. Yleisiä ilmauksia ovat laatuvaatimukset, turvallisuusvaatimukset sekä lainsäädäntö asettaa vaatimuksen verroille. Sanan merkitys voi painottua eri tavalla riippuen kontekstista: se voi tarkoittaa yksittäistä ehtoa, mitattavaa kriteeriä tai yleisesti määriteltyä velvoitetta.

Synonyymejä ja erottelua: ehto, kriteeri, standardi sekä velvoite voivat olla lähellä toisiaan, mutta vivahteet voivat erota asiayhteydestä riippuen. Ehto viittaa yleisesti säätettyyn tai hyväksyttyyn edellytykseen; kriteeri on mitattava tai arvioitava perusta; standardi voi viitata viralliseen tai toimialan määritellyn tason vaatimukseen. Vaikutelmaltaan vaatimukset osoittavat usein tulevaa tai nykyistä menettelyä, jonka täyttäminen on odotettu tai pakollinen.