vaurioittavuuden

Vaurioittavuuden käsite (vaurioittavuus) kuvaa ominaisuutta, jolla määritellään, kuinka herkästi ja millä vakavuudella vahinkoja voi syntyä tai aiheutua, kun kohteeseen kohdistuu vaara tai häiriö. Se on keskeinen osa riskinarviointia, jossa se yhdistetään todennäköisyyteen ja altistumiseen. Käytännössä vaurioittavuus viittaa sekä vahinkojen mahdollisuuteen että niiden seurausten vakavuuteen riippuen kontekstista.

Vauriollisuuteen vaikuttavat tekijät ovat moninaiset. Suunnittelu, materiaalien lujuus ja kestävyys, turvallisuus- sekä varmistusjärjestelmät, kunnossapito, toimintaprosessien laatu sekä ympäristötekijät kuten kuormitus, lämpötila ja tärinä vaikuttavat kaikki siihen, millä todennäköisyydellä ja millä seuraamuksilla vahinko voi tapahtua. Hyvin hallittu vaurioittavuus tarkoittaa usein alhaisempaa riskiä korkean luotettavuuden, redundanssin, ennaltaehkäisevän huollon sekä toimintavarmien suojatoimien avulla.

Käytännön sovelluksissa vaurioittavuuden arviointi voi sisältää riskien analysointia, tilanteiden skenaariotyötä, Fault Tree -analyysiä sekä seurausten vakavuuden ja todennäköisyyden arvottamista. Tulokset ohjaavat päätöksiä turvallisuuden parantamiseksi, esimerkiksi suunnittelumuutoksilla, suojausten lisäämisellä tai toimintatapojen tarkentamisella.

Vaurioittuvuuden hallinta tähtää vähentämään sekä todennäköisyyttä että seurausten vakavuutta. Se on olennainen osa turvallisuus-, laatu- ja turvallisuusjohtamista sekä kriittisten järjestelmien riskien priorisointia.