Vaurioittuvuuden
Vaurioittuvuuden käsite kuvaa sitä, miten alttiiksi tai herkäksi jokin järjestelmä, komponentti tai prosessi on vaurion syntymiselle, kun siihen kohdistuu haitallisia kuormia, ympäristötekijöitä tai käytöstä johtuvia rasituksia. Se on keskeinen osa riskinarviointia sekä turvallisuus- ja luotettavuussuunnittelua, ja sitä tarkastellaan sekä suunnitteluvaiheessa että käytössä.
Vaurioittuvuutta voidaan tarkastella sekä materiaali- ja rakenneperusteisesti että järjestelmäkontekstissa. Materiaalin tai rakenteen ominaisuudet määrittävät alttiuden, kun
Arviointi voidaan tehdä kvalitatiivisesti tai määrällisesti: tunnistetaan mahdolliset vauriotilanteet (failure modes), määritetään altistumistekijät ja rasitukset sekä
Sovellukset kattavat infrastruktuurin, rakennukset, teolliset järjestelmät, tietoturva ja terveydenhuolto; käytännössä vaurioittuvuuden hallinta tähtää vaurioiden syntymisen estämiseen
Esimerkinlaisia toimenpiteitä ovat kustannustehokkaat materiaaliratkaisut, suojapinnoitteet, säännöllinen kuntokartoitus ja huolto sekä järjestelmän redundanssi ja testaus. Vaurioittuvuuden